Miksemme enää rakenna kauniisti?

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Meillä eurooppalaisilla, mukaan lukien suomalaisilla on pitkä historia perinteikkäästä ja kauniista rakentamisesta. Viime aikoina olemme kuitenkin valinneet pystyttää vain harmaata betonia ja toisistaan erottumattomia lasitorneja. Yksilöllisyys ja persoonallisuus on hävinnyt rakennuksistamme tyystin. Silloinkin kun rakennuksessa on omaperäisyyttä, sitä toteutetaan lähinnä modernistisin ehdoin eikä niinkään perinteisiä tyylisuuntauksia noudattaen.

Perinteinen arkkitehtuuri saa laajaa kannatusta yli poliittisten jakolinjojen. Tuo kannatus ei kuitenkaan näy siinä millaisia kaupunkiympäristöjä rakennamme. On arvovalinta rakentaa kauniisti. Kauneus ei ole arvo, jota voi mitata rahassa tai kustannus­tehokkuus­laskelmilla. Kyse on kaupunkiemme sielusta.

Suomessa on taatusti tilaa monenlaiselle rakentamiselle. Entistä enemmän toivoisin näkeväni inspiraation ottamista sekä klassisesta että jugend-tyylisuuntauksesta. Muutos lähtee ihmisten toiveista ja tahdosta, siitä mikä koetaan tärkeäksi. Ympäristömme kauneus on taatusti monille tärkeä arvo.