Hallinnosta on varaa leikata

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Suomella on kokoonsa nähden järisyttävän suuri julkinen sektori. Kun keskustellaan Suomen valtiontalouden heikosta tilanteesta ja kroonisesta alijäämästä, täytyy tulopuolen sijaan katsoa menopuolta. Vuonna 2022 Suomen julkisten menojen suuruus oli huimat 143,133 miljardia euroa. Eiköhän tästä summasta löydy muutakin kuin koulutuslaitos, perusterveydenhuolto, poliisi tai armeija, josta leikata.

Maamme hallitus onkin tunnustanut tämän ongelman julkishallinnon tehottomuudessa ja suuruudessa. Hallitusohjelmaan on kirjattu vuoteen 2027 asti kantava hallinnon tuottavuusohjelma, joka valtiovarainministeriön mukaan toisi arviolta 243 miljoonaa euroa säästöjä vuositasolla. Pyrkimys on erinomainen, vaikka kunnianhimo jääkin liian vähäiseksi. 243 miljoonaa euroa on vesipisara 143 miljardin euron menojen meressä.

International Monetary Fundin mukaan Suomella kului vuonna 2022 53,05 prosenttia maamme BKT:sta julkisen sektorin menoihin. Luku on isompi kuin missään muussa Pohjoismaassa. Samassa mittauksessa Norjassa menot ovat 38,52 % BKT:sta, Tanskassa 44,89% ja Ruotsissa 47,32%. Koko Euroopan mittakaavassa Suomi sijoittuu kolmanneksi heikoimmaksi julkisissa menoissa. Ainoastaan Ranskalla ja Italialla oli suuremmat julkiset menot suhteessa BKT:seen.

Liian suuri julkinen hallinto on selvästi muuttunut rasitteeksi Suomelle ja suomalaisille. Ongelman korjaaminen on kuitenkin työlästä. Julkisten menojen päätyminen tähän mittakaavaan on tapahtunut vaiheittain. Pienistä puroista on tullut suuri virtaava joki. Yksittäisten haitallisten tai tarpeettomien virtausten paikantaminen on hidasta ja yksittäisinä säästökohteina ne ovat vaatimattomia kokonaiskuvaan nähden.

Meidän on pienten purojen tunnistamisen lisäksi syytä katsoa isompaa kuvaa. Mitkä ovat ne syyt, miksi Suomen julkinen hallinto on rönsyillyt nykyiseen mittakaavaansa? Voidaanko lainsäädäntötyössä tehdä muutoksia, jotka tukisivat tehokkaampaa hallintoa? Yksi esimerkki ongelmasta on se, ettei julkishallinnon virastoilla ole kannustimia jättää ylijäämäisiä budjetteja. Julkisilla virastoilla on nimittäin näissä tilanteissa riskinä, että rahoitusta tuleville vuosille vähennetään, jolloin viraston toimintakyky heikkenee. Julkiseen hallintoon pitäisikin saada tehokkaammat kannustimet. Voisivatko säästötoimet hallinnossa näkyä esimerkiksi henkilöstön palkkauksessa?

Toinen selittävä syy siihen, miksi eduskunnassa on jatkuva paine kasvaville menoille liittyy nykyisiin poliittisiin instituutioihimme. Suomessa on jo pitkään vallinnut pahamaineinen jakopolitiikan kulttuuri. Päättäjät lupaavat milloin millekin ryhmälle uusia tukia ja etuuksia turvatakseen sekä puolueensa kannatuksen että henkilökohtaisen vaalimenestyksensä. Tämä on kestämätön kulttuuri, jossa tukia ei jaeta sinne, missä niitä tarvitaan, vaan niille, jotka ovat äänekkäimpiä ja joilla on eniten äänivaltaa vaaleissa.

Siksi nykyinen jakopolitiikka onkin muuttunut kestämättömäksi. Jakovaraa ei ole enää ollut vuoden 2008 jälkeen, kun Suomen valtionbudjetit ovat olleet johdonmukaisesti alijäämäisiä. Puolueet erityisesti vasemmalla näkevät silti jakovaraa siellä missä sitä ei ole ollut yli vuosikymmeneen. Tarvitsemme muutosta poliittisessa kulttuurissa, järjestelmätasolla hallinnon järjestämisessä ja täsmäleikkauksia nykyisiin menoihin.