Millaista on oikeistolainen ympäristöpolitiikka?

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Ympäristöasiat eivät ole yksinomaa vasemmiston asia. Myös oikeistolla on syytä olla visio hyvästä ympäristöpolitiikasta. Poliittisen päivittäiskeskustelun asetelmissa vastakkainasettelu on luotu niin, että vasemmisto kannattaa ympäristö- ja ilmastotoimia, kun taas oikeisto vastustaa niitä. Asian ei kuitenkaan pitäisi olla näin. Kyse ei ole siitä, että mikään aate vastustaisi ympäristötoimia. Kyse on keinoista ja lähestymistavasta.

Oikeistolaiset ympäristöpoliittiset arvot eivät ole kovinkaan vahvasti kiveen hakattuja, mutta yleisiä piirteitä on tunnistettavissa. Oikeistolaisilla arvoilla; isänmaallisuudella, markkinaehtoisella toiminnalla, vapaudella sekä konservatismilla on näkemyksellisyyttä tarjottavana hyvään ympäristöpolitiikkaan. Kirjoitan tässä tekstissä niistä arvoista ja lähtökohdista, jotka ovat itselleni eniten tuttuja.

Isänmaallisuus tarkoittaa muutakin kuin leijonakoruja ja Suomi-paidan pitämistä jääkiekko-ottelussa. Isänmaallisuus koskettaa myös rakkautta kaikkea suomalaista kohtaan, täten siis myös suomalaista luontoa ja ympäristöä kohtaan. Suomalainen luonto on syytä nähdä vaalimisen ja puolustamisen arvoisena, sillä me suomalaiset ja meidän ympäristömme muodostavat Suomen. Esimerkikiksi Sitran kyselytutkimus kertoo, että 87 prosenttia suomalaisista pitää luontoa erittäin tai melko tärkeänä omassa elämässään ja arjessaan.

Vaikka intuitiivisesti konservatismilla ja ympäristöpolitiikalla ei ajattelisi olevan paljoakaan yhteistä, niin tarkemmassa tarkastelussa voidaan havaita, kuinka konservatismi on hyvinkin ympäristömyönteinen aate. Konservatismi on etymologisilta juuriltaan tarkoittanut säilyttämistä ja vielä tarkemmin entisöintiä – asioiden palauttamista rapistuneesta kunnosta takaisin loistoon. Sama ajattelu pätee myös luontoon ja ympäristön tilaan.

Ympäristöpolitiikan markkinaehtoisuus on perustavanlaatuinen osa oikeistolaisia vapausarvoja. Oikeistolaisia ympäristötoimia tehdään alhaalta ylös eikä päinvastoin. Asianmukainen ympäristön ja ilmaston kulutuksen hinnoittelu on tehokas sääntelyn väline, jolla voidaan estää haittoja luonnolle. Haittojen tapahtuessa luonnolle, voidaan vastuulliset laittaa maksuvelvollisiksi.

Vasemmistolaiselle ympäristöpolitiikalle tunnusomaisempaa on taas valtio ja sen kautta tehdyt ratkaisut. Tästä esimerkkinä toimii suomalaisessa kontekstissa miljardikulujen vihreä siirtymä ja Yhdysvalloissa Green New Deal. Ratkaisuja haetaan valtion kautta sääntelyllä. Tällöin jää arveltavaksi, onko tarkoitusperä todellisuudessa saada läpi perinteisiä vasemmistolaisen politiikan tavoitteita – sääntelyä, veroja ja tulonsiirtoja – verhottuna ympäristö- ja ilmastotoimiin.

Miten sitten oikeisto voisi olla parempi ympäristöpolitiikassa? Esitän, että oikeistolaisten on puhuttava ympäristöstä meidän omalla kielellämme perustellen, miksi ympäristöpolitiikka on meille tärkeää.

Syitä on lukuisia. Utilitaristisesti tarkastellessa voidaan jo todeta, että puhdas luonto ja vähäiset saasteet ovat eduksi. Ne ylläpitävät terveyttä ja mahdollistavat kestävän luonnon taloudellisen hyödyntämisen.Luonnolla pitäisi myös nähdä olevan arvoa itsessään. Suomalaisen luonnon tila edustaa Suomea ja suomalaisuutta. Suomalaisuus on nähdäkseni vaalimisen arvoinen asia, erityisesti aikoina jotka vaativat yhtenäisyyttä.