Kokoomuksen kannattaa pelastaa hallitus

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Kokoomukselle nykyinen Orpon hallituksen hallitusohjelma on varsin erinomainen. Hallitusohjelmassa on lukuisia sellaisia uudistuksia, joiden poliittinen realismi vaikutti kaukaiselta vielä viisi vuotta sitten.

Lisäksi kokoomus on saanut poliittisten päämääriensä kannalta miltei täydelliset ministeripaikat. Kokoomuksella on ulkopolitiikassa lähes yksinomistus pääministerin, ulkoministerin, puolustusministerin ja kokoomustaustaisen presidentin kautta. Tämä asetelma turvaa Suomen Nato-jäsenyyden alkutaipaleen kehittymisen hyvin vahvasti niin, miten kokoomus näkee parhaaksi.

Lisäksi kokoomuksella on työministerin ja sosiaaliturvaministerin kautta tehokkaimmat mahdolliset ministerisalkut, joilla toteuttaa keskeisiä rakenneuudistuksia työmarkkinoille ja sosiaaliturvajärjestelmään. Nämä ovat kokoomuksen poliittisten tavoitteiden kannalta hyvin oleellisia salkkuja, sillä valtiovarainministerin salkku ei ole pääministeripuolueelle helposti saatavilla.

Hallituksen keskeisin ongelma tällä hetkellä liittyy perussuomalaisiin ja tarkemmin ilmaistuna yksittäisten perussuomalaisten edustajien kirjoittamiin rasistisiin kirjoituksiin ja kannanottoihin. Näiden kirjoitusten vaikutus hallitusohjelmaan ei kuitenkaan ole näkynyt. Osa näistä kirjoituksista on yli 10 vuotta vanhoja ja saattaa edeltää kirjoittajien ajan perussuomalaisessa puolueessa. Hallitus on sitoutunut länsimaisiin arvoihin, joihin sisältyy tasa-arvo ja demokratia. Hallitusohjelmassa ei myöskään ole viitteitä rasismista.

Maahanmuuttopolitiikan osalta hallitusohjelma edustaa pohjoismaista keskiarvoa. Myös työmarkkinauudistukset, joita hallitus esittää, ovat sellaisia, joita Ruotsissa ja Tanskassa on nuijittu sosialidemokraattisten hallitusten toimesta läpi vuosikymmeniä sitten.

Kyse on mitä ilmeisimmin uudenlaisesta identiteettipolitiikasta. Kyse on siitä, millaiset asiat ovat hyväksyttäviä ja minkälaisilla ihmisillä saa olla valtaa riippumatta konkreettisista poliittisista päätöksistä, joita hallitus on tehnyt, tai asiakysymyksistä. Oma näkemykseni on, että kokoomuksella on edelleen painavat syyt pysyä mukana tässä hallituksessa, sillä mitään sellaista päätöstä tai asiaa ei ole tehty, jonka takia hallitus pitäisi kaataa. Kyse on ennen kaikkea poliittisesta mielikuvapelistä ja erityisesti RKP:n ja perussuomalaisten arvopoliittisen jakauman ristivedosta.

Ymmärrän silti niidenkin kokoomuslaisten ja muiden hallituspuolueisiin lukeutuvien arvoliberaalien huolen liittyen perussuomalaisiin. Olen itsekin sitä mieltä, että usein erityisesti tietyt perussuomalaisten kansanedustajat retoriikassaan eivät piittaa tutkitusta tiedosta, vaan hakevat tarkoituksella mahdollisimman provosoivia kannanottoja, joilla keräävät huomiota ja kasvattavat omassa kaikukammiossaan kannatusta.

Täytyy kuitenkin huomioida, että perussuomalaiset edustavat hieman yli viidesosaa äänestäneistä kansalaisista. Heillä on selvä demokraattinen mandaatti kantaa vastuuta ja tämä väestönosan sulkeminen pois päätöksenteosta pysyvästi voisi aiheuttaa enemmän ongelmia kuin mitä se ratkaisisi. Riskit perussuomalaisten hallitustaipaleen päättämisestä olisivat puolueen kasvu suurimmaksi puolueeksi seuraavissa vaaleissa ja lisäksi puolueen radikalisoituminen. Hallitusvastuu on selvin tapa, jolla perussuomalaisten linjaa voidaan ajaa lähemmäksi yleistä konsensusta, sillä kompromissit ja vastuunkanto ajavat poispäin kaikista yliampuvimmista lausunnoista ja turhasta vastakkainasettelujen rakentamisesta.

Kokoomuksella on lisäksi tässä hallituksessa vastuu valvoa, etteivät perussuomalaiset tee sellaista politiikkaa, tai edistä sellaista yliampuvaa keskustelukulttuuria, jota laaja enemmistö vastustaa. Väitän, että oppositiossa olevat perussuomalaiset ilman pidikkeitä ja muiden puolueiden painetta ovat retoriikaltaan ja yhteiskunnallisilta asenteiltaan suurempi riski lisäämään rasismia Suomessa. Poliittisen kentän ei pitäisi Suomessa polarisoitua entisestään ja tässä vastuu on hallituksen lisäksi myös oppositiolla ja medialla. Yhtenäinen kansakunta on yhteinen etu.

Peliteoriaa kokoomuksen vaikuttavuuden maksimoimisesta

Hallituksen kaatuminen olisi kokoomukselle hyvin haastava tilanne. Mitään muuta sellaista hallituskokoonpanoa nykyisten eduskuntaryhmien perusteella ei ole, jolla kokoomus saisi näin kunnianhimoisesti omaa poliittista linjaansa läpi. Yksinkertaisesti muiden eduskuntaryhmien edustamat poliittiset linjat ovat talouspolitiikassa niin paljon vähemmän oikeistolaisia kuin meidän linjamme. Otaksuen ettei keskusta suostu edelleenkään hallitusvastuuseen, olisi käytännössä kokoomuksella vain sellaisia hallituskokoonpanoja vaihtoehtoina, joissa ovat mukana sosialidemokraatit ja todennäköisesti myös vihreät. Mikäli keskusta muuttaisi linjaansa ja olisi valmis hallitusvastuuseen, muuttaisi se monella tavalla asetelmaa.

Sosialidemokraattien ja vihreiden kanssa kokoomuksen keskeisimpien tavoitteiden, kuten julkisen talouden tasapainottamisen, työllisyyden nostamisen, työmarkkinoiden uudistamisen ja verotuksen laskeminen olisi mahdotonta. SDP asetti jo aiemmissa hallitustunnusteluissa kynnysehdoksi, ettei koulutuksesta ja sotesta voida leikata. Vihreiden voidaan olettaa kannattavan edelleen Marinin hallituksen linjan mukaisesti valtiojohtoisia ilmastotoimia korkeilla kustannuksilla sekä vähintään yleisesti keskustavasemmistolaiseksi luonnehdittavaa talouslinjaa. Molemmat puolueet suhtautuvat myös muihinkin leikkauksiin nuivasti.

Mitä kokoomus voisi mahdollisesti näiden puolueiden kanssa saavuttaa on hyvin rajallista siihen nähden, mitä me voisimme menettää nykyiseen hallitusohjelmaan nähden. SDP:n työperäisen maahanmuuton linja ei ole lopulta paljoakaan perussuomalaisten linjaa lähempänä kokoomusta, että voisimme saada niin merkittäviä muutoksia, että näillä voidaan julkista taloutta tasapainottaa. Julkisten menojen laskeminen olisi paljon vaikeampaa ja jäisi hyvin rajalliseksi. Hallituksen työllisyystoimista yhä isompi osa jäisi valtiovarainministeriön rehellisten arvioiden sijaan toiveajattelukategoriaan vain spekulatiivisilla hyödyillä, kuten oli Marinin hallituksen aikana.

Jos kokoomus ei olisi saanut hallitusohjelmasta julkista taloutta miljardeilla tasapainottavaa ohjelmaa ja selviä työmarkkinauudistuksia, niin mitä sellaisia tavoitteita olisi kokoomuksella, joiden takia hallitukseen pitäisi hakeutua? Kokoomus on historiallisesti ennen kaikkea aina ollut erilaisia porvarillisia, eli talousoikeistolaisia suuntauksia Suomessa yhdistävä voima. Katto on ollut korkealla ja seinät leveällä mm. arvopoliittisissa kysymyksissä, mutta veronmaksajan etua hyvin tarkasti valvova ja yrittäjien asiaa ajava politiikka on aina ollut kokoomuksen keskiössä.

Kokoomus on länsimielinen ja kansainvälinen puolue. Näitä arvoja varten puolueella on sille sopivimmat ministerisalkut pääministerin, ulkoministerin ja puolustusministerin kautta. Tässä hallituksessa kokoomuksella on mahdollisuus tehdä sellaista kansainvälistä politiikkaa, josta olisi vain voinut unelmoida vielä muutamia vuosia sitten. Tämän ulkopolitiikan ilmaherruus on sellainen asia, jonka merkitys ei kotimaan politiikassa näy niin selvästi, kuin mitä se todellisuudessa on. Kokoomuksella on valta näyttää suunta sille millainen Nato-jäsen Suomi on ja muuttaa Suomen asemaa kansainvälisissä järjestöissä sekä EU:ssa.

Mihin kokoomuksen pitäisi pyrkiä; siihen, että hallitus selviytyy kautensa päätyyn saavuttaen mahdollisimman paljon hallitusohjelman linjauksia. Tämän jälkeen on syytä hakeutua saadusta kannatuksesta riippumatta uudelleen hallitukseen turvaamaan se, ettei seuraava hallitus kumoa nyt tehtäviä uudistuksia ja varmistamaan, että valtiontalouden tasapainottaminen jatkuu.

Näkemykseni on, että vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen puolueen on syytä olla valmiimpi objektiivisesti vähemmän kokoomuslaiseen hallitusohjelmaan, jotta nykyisen hallitusohjelman keskeiset tavoitteet eivät jää uhan alle. Kaksi peräkkäistä kautta hallituksessa on vähimmäisedellytys julkisen talouden korjaamiseen ja uudistusten läpivientiin.

Orpon hallituksen aikana tulee olemaan paljon sellaisia vaikeuksia, joita millään aikaisemmilla hallituksilla ei ole pitkään aikaan ollut, johtuen perussuomalaisen eduskuntaryhmän kokemattomuudesta ja luonteesta. Puolue on monella tavalla erilainen kuin muut. Näen silti asian niin, että kun asioita tulkitsee kokoomuksen tavoitteiden ja niiden konkreettisten hallitusohjelman kirjausten näkökulmasta, on hallitus on kokoomukselle hyvä. Ainoa tapa pitkällä aikavälillä vaikuttaa perussuomalaisiin on myös sitä kautta, että puolue asetetaan hallitusvastuuseen tekemään kompromisseja.

Mikään hallitus ei ole täydellinen. Vaikka puolueen näkökulmasta mahdollisimman suureen kannatukseen tullaan aina pyrkimään, ei kokoomuksella ole toistaiseksi näköpiirissä mahdollisuutta yksinään saada yli 50 prosentin kannatusta annetuissa äänissä. Tästä syystä meidän on kyettävä kompromisseihin ja olemaan joustavia. Se kuuluu demokratian henkeen.