Vasemmisto, te ette omista sanaa sivistysporvari

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

“Minne ovat kadonneet sivistysporvarit?” Tätä valittaa vasemmisto, kun porvari ei tanssi tulipunaisen pillin mukana. Tämä sananparsi on toistunut vuodesta toiseen kritiikkinä kokoomukselle, joka ei vasemmiston mukaan enää vastaa niitä sivistysarvoja, joihin porvarismi perustuu. Perusteluina tälle väitteelle ollaan milloin nähty mitäkin syitä. Joko kokoomus on liian oikeistolainen ja kannattaa pienempää valtiota, tai on liian konservatiivinen vastustamalla vasemmistolaisia arvopoliittisia trendejä. Ja taas välillä perustuen siihen, että porvari kehtaa sanoa asiat suoraan, pumpuloimatta sitä vasemmistolaiseen terminologiaan ja liturgiaan sopivaksi.

Totuus on, ettei sivistysporvari ole kadonnut minnekään. Sivistysporvari on muuttunut, kasvanut, vahvistunut. Sivistysporvari on saanut luonteen lujuutta muuttuneessa poliittisessa tilanteessa. Sivistysporvari rakastaa isänmaata ja välittää Suomesta. Siksi sivistysporvari kantaa vastuuta, vaikka vasemmistoa se toden totta kismittää. Joskus vastuunkantajan on tehtävä ikäviäkin päätöksiä. Oli se sitten itärajan sulkeminen selvästi ei-sivistyneen itänaapurin hybridioperaation edessä, tai leikkaaminen silloin, kun Suomella ei yksinkertaisesti ole rahaa nykyiseen ylelliseen menokestiin. Sivistysporvari näkee myös tarvetta uudistukselle, siellä missä ummehtunut vasemmisto näkee vain saavutettuja etuja, joista ei luovuta. Sivistysporvari näkee, että työmarkkinat ovat pysyvästi muuttuneet 70-luvun suljetusta taloudesta ja kolmikannasta. Siksi työlainsäädäntö on sivistysporvarin mielestä uudistettava.

Sivistysporvari ymmärtää aina syvällisesti, miksi päätöksiä tehdään siten miten ne tehdään. Sivistysporvarin politiikka perustuu asioiden karuihin realiteetteihin, kuitenkin vankka arvopohja kompassina elämän ja politiikan myrskyissä. Kysynkin nyt. Onko se, joka aidosti pohtii ongelmia totuuteen ja realiteetteihin peilaten sivistymätön, vai se, joka kiistää tosiasiat haurasta egoaan suojellen?

Sivistysporvari vaalii viisautta, kauneutta ja rohkeutta. Sivistysporvari ymmärtää oppineisuuden rikkauden ja vaalii nimensä mukaisesti sivistystä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vasemmistolaista höttösosialismia. Sivistysporvari ymmärtää, ettei mikään ole ilmaista ja siksi politiikkaa pitää tehdä järjellä.

Vasemmisto on halunnut tehdä sivistysporvarista arvonimen, jonka myöntämiseen vain sillä on yksinoikeus. Tämä arvonimi suodaan kaikista nöyrimmille porvareille, jotka muistavat pyytää anteeksi oikeistolaisuuttaan riittävän usein. Näin vasemmisto haluaa erottaa väärämieliset oikeistoporvarit hyvistä sivistysporvareista. Pahan, taantumuksellisen oikeistoporvarin, tai “perusporvarin” nimen saavat ne, jotka kehtaavat liian suorasainaisesti kritisoida vasemmistoa.

On kuitenkin niin, että sivistysporvarius ei katso tarkkaa poliittista kantaa tai sitä, kuka on liberaali ja kuka konservatiivi. Liberaali ja konservatiivi kun aatefilosofisesti eivät alkuunkaan ole toistensa vastakohtia. Sivistysporvarius kuvastaa sielunmaisemaa, opponeisuutta ja laajojen asiakokonaisuuksien sisäistämistä. Sivistysporvari ymmärtää, kuuntelee ja keskustelee. Sivistysporvari voi myös ottaa kantaa ja voi olla suorasanainen sekä hyvinkin vasemmistokriittinen, ei siis vasemmiston sylikoira. Siispä hyvä vasemmisto, te ette omista sanaa sivistysporvari.