Joululahjarahat on aikansa elänyt perinne

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Joulu on antamisen ja saamisen juhlaa, myös eduskunnassa. Joululahjarahat on valtion budjetissa vuosittain jo perinteeksi muodostunut tapa myöntää joulun alla ylimääräisiä määrärahoja erilaisiin tarkoituksiin, kuten järjestöille, tiehankkeisiin ja muihin kohteisiin. Tänä vuonna joululahjarahoja jaetaan poikkeuksellisen korkeat 50 miljoonaa euroa suuntaan jos toiseenkin. Nähdäkseni tämä perinne on aikansa elänyt ja pitäisi lopettaa nykymuodossaan.

Tämä perinteikäs lahjarahakäytäntö on nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa kyseenalainen monesta syystä. Vuosittain jaetut joululahjarahat ovat muodostuneet poliittiseksi pelinappulaksi, jolla kansanedustajat ja puolueet pyrkivät miellyttämään omia kannattajaryhmiään. Rahanjako muistuttaa pahimmillaan poliittista suhmurointia, jossa määrärahoja kohdistetaan strategisesti tärkeille äänestäjäryhmille ilman objektiivista harkintaa siitä, onko rahan antamiselle oikeita syitä ja riittäviä perusteita.

Erityisen ongelmallisiksi joululahjarahat saa Suomen nykyinen taloustilanne. Kun hallitus tekee merkittäviä leikkauksia koulutukseen, sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon, on vaikea perustella, miksi joululahjarahoja jaetaan edelleen entiseen malliin. Kyse ei ole pelkästään summien suuruudesta, vaan myös periaatteellisesta kysymyksestä: miksi juuri tämä käytäntö säästyy leikkauksilta, kun samaan aikaan joudutaan tekemään kipeitä päätöksiä monilla yhteiskunnan ydinalueilla?

Kannatan laajoja leikkauksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Arvojärjestys tuntuu nyt kuitenkin olevan pielessä. Pienet purot mitä erikoisimpiin kohteisiin ovat jääneet liian vähälle huomiolle samalla, kun valtio leikkaa kaikista oleellisimmista toiminnoista.

Laajemmassa mittakaavassa joululahjarahat edustavat vanhentunutta käsitystä valtion roolista. Modernissa yhteiskunnassa valtion tulisi pyrkiä vähentämään sattumanvaraisia tulonsiirtoja ja keskittyä sen sijaan luomaan vakaat ja ennakoitavat puitteet kansalaisyhteiskunnan toiminnalle. Joululahjarahojen kaltaiset harkinnanvaraiset avustukset tekevät järjestökentästä riippuvaisen poliittisesta päätöksenteosta ja heikentävät sen aitoa itsenäisyyttä. Aitoa kolmatta sektoria Suomessa ei juurikaan ole, kun käytännössä kaikki järjestöt ovat ainakin osittain riippuvaisia valtiolta saaduista tuista.

On aika tunnustaa, että joululahjarahat ovat jäänne menneiltä vuosikymmeniltä. Orpon hallituksella olisi kaikki edellytykset historiallisen oikeistolaisella hallituskokoonpanolla tehdä merkityksellisiä muutoksia. Valitettavasti tämän asian osalta muutoksiin ei ole oltu valmiita.