Isänmaallisuudesta, ääri-ideologioista ja ylipolitisoitumisesta

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Kansakunnallemme kaikista rakkaimman päivän, Suomen itsenäisyyspäivän, häpäiseminen pikkumaisella politikoinnilla on väärin. Itsenäisyyspäivän tarkoitus on olla päivä, jolloin kaikki suomalaiset mielipide-eroistaan huolimatta tulevat yhteen yhteisen isänmaan nimissä. Jälleen 6. joulukuuta sai valitettavasti osakseen monenlaisia selkkauksia Helsingissä 612-soihtukulkueen, Helsinki ilman natseja -vastamielenosoituksen ja palestiinalaisaktivistien jaloissa.

Ääri-ideologioiden hurmos ja eräänlaisen ylipolitisoinnin vaikutukset ulottuvat kuitenkin paljon laajemmalle kuin vain yhteen juhlapäivään. Kun kaikki asiat politisoidaan, johtaa se luonnostaan yhteiskunnan polarisaatioon ja radikalisoitumiseen. Tämä ei ole lähtökohta kansallisen yhteenkuuluvuuden tunteen ja terveen poliittisen kulttuurin ylläpitämiseksi.

Uskon vahvasti avoimeen yhteiskuntaan, jossa laajalla sananvapaudella ja tervehenkisellä väittelyllä päästään parhaimpiin lopputulokseen. Oleellista tässä ajattelussa on ymmärtää, että monimuotoiset mielipiteet ja näkökulmat ovat yhteiskunnan vahvuus, eivät heikkous. Avoimessa yhteiskunnassa täytyy hyväksyä se, että meillä on ihmisiä, joilla voi olla ratkaisevastikin erilaisia mielipiteitä omistamme. Tärkeitä ovat peruslähtökohta laillisen järjestyksen kunnioittamisesta, inhimillinen kyky arvostaa toisia näkemyseroista riippumatta ja poliittisten näkemysten kannatuksen mittaaminen reiluissa vaaleissa.

Suvaitsevaisuus erilaisia mielipiteitä kohtaan on demokratian kulmakivi. Se tarkoittaa toisten oikeuden tunnustamista omien näkemystensä vapaaseen ilmaisuun, vaikka ne eroaisivat omistamme. Kuten filosofi Voltaire on sanonut: ”En ehkä ole samaa mieltä siitä mitä sanot, mutta puolustan kuolemaani saakka oikeuttasi sanoa se.”

On ensiarvoisen tärkeää muistaa, että poliittiset mielipiteet ovat juuri sitä – mielipiteitä. Ne eivät koskaan oikeuta väkivaltaan tai muiden oikeuksien polkemiseen. Ylipolitisoituminen ja ääriajattelu voivat paradoksaalisesti kääntyä omaa agendaansa vastaan, sillä ne usein vieraannuttavat maltillisempia kannattajia ja heikentävät mahdollisuuksia toimintaan, joka on aidosti vaikuttavaa ja kestävään dialogiin perustuvaa.

Kun Suomessa viimeksi käytiin asein laillista järjestystä vastaan poliittisten näkemyserojen takia, kukaan ei ollut voittaja. Terveen yhteiskunnan perusta on kyky keskustella, väitellä ja olla eri mieltä ilman, että se johtaa vihamielisyyteen tai väkivaltaan. Se on myös kykyä hyväksyä, ettei oma näkemys aina voita, vaikka voisikin jälkiviisaana todeta olleensa oikeassa. Terve yhteiskunta osaa myös suhtautua politiikkaan sivistyneesti, ilman tarvetta kaduilla riehumiseen, kunnioittaen merkkipäiviä niitä vastaavalla arvokkuudella.

Itse osallistuin ajattomaan ja perinteikkääseen ylioppilaiden kulkueeseen, jättäen omat poliittiset mielipiteeni muualle tärkeän kansanjuhlan päivänä. Elämässä on onneksi muutakin, kuin politiikkaa.