Perintövero estää ylisukupolvista vaurastumista

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Suomi on rikas maa köyhällä kansalla. Tätä ilmiötä varsin kuvaava on suomalainen perintövero. Perintövero on perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta suoritettava vero, jolla on varsin moninaiset vaikutukset suomalaisten ylisukupolvelliseen vaurastumiseen.

Monet Suomen naapurimaista, kuten Ruotsi ja Norja, ovatkin 2000-luvun aikana luopuneet perintöverosta. Eteläisessä naapurissamme Virossa perintöveroa ei ole edes ollutkaan käytössä. Keskeinen argumentti perintöveron puolesta on taloustieteilijöiden keskuudessa laajalti jaettu näkemys siitä, että perintöverolla ei ole samanlaisia negatiivisia vaikutteita kuin esimerkiksi ansiotuloverotuksella tai pääomatuloverotuksella.

On syytä huomioida, että perintöverosta kertyvät tulot Suomelle ovat varsin vaatimattomat. Vuonna 2022 Veronmaksajain Keskusliiton mukaan perintö- ja lahjavero tuottivat suomelle yhteensä vain 901 miljoonaa euroa, kun valtion veroista ja veroluonteisista tuloista saadut maksut olivat 115 miljardia euroa. Perintövero ei siis tuo edes prosenttia valtion tuloista.

Perintöveron vaikutus valtion tuloihin on minimaalinen, mutta sen vaikutus ylisukupolviseen vaurastumiseen on olennainen. Yksilötasolla perintövero aiheuttaa usein kiperiä tilanteita, erityisesti yritysten sukupolvenvaihdoksissa. Perintövero luo tarpeettoman paineen täysin kannattavien suomalaisten yritysten myymiseen ulkomaiseen omistukseen. Ihmisten asettaminen murehtimaan perintöverosta läheisen kuoleman edessä on myös jo inhimillisellä tasolla väärin.

On tärkeää huomioida, ettei perintövero todellisuudessa kohdistu kaikista rikkaimpiin suomalaisiin. Niillä suomalaisilla, joilla on todellista varallisuutta, on myös edellytykset sellaiseen verosuunnitteluun, jolla valtaosan perintöverosta voi hyvin onnistuneesti ja laillisesti välttää maksamasta. Oikeasti siis perintövero osuu eniten keskiluokkaan. Tämä on juuri sellainen ryhmä, jonka vaurastumista päättäjien pitäisi olla edistämässä eikä vaikeuttamassa.

Ennen kaikkea perintöveron vastustaminen on selvä arvovalinta. On vain kohtuullista, että edesmenneellä henkilöllä on täysi sananvalta työnsä hedelmien periytymiseen ilman, että valtio ottaa siitä siivua. Miten voi edes perustella valtion oikeutta kuolleen ihmisen omaisuuteen?

Huomattavasti oikeudenmukaisempi malli perinnön verotukselle olisi Ruotsin mallin mukainen luovutusvoittovero, jossa veroa saadusta perinnöstä maksetaan vain sellaisissa tilanteissa, joissa perintöä ollaan myymässä. Tämänlainen muutos edistäisi ylisukupolvista vaurastumista ja laskisi huomattavasti kannustimia kaikista rikkaimpien verosuunnitteluun. Perintöverosta luopuminen edistäisi myös suomalaisten perheyrittäjien jatkuvuutta.