Hallitusmelankoliaa

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen olin täynnä tulevaisuususkoa. Kokoomus oli voittanut vaalit yhdessä perussuomalaisten kanssa. Taas vaalit oli hävinnyt murskaluvuin politiikassa ongelmallisiksi elementeiksi näkemäni vihreät ja vasemmistoliitto. Pidin vaalituloksen perusteella jo varsin selvänä, että seuraava hallitus rakennettaisiin kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan. Odotukseni tälle hallitukselle olivat hyvin korkeat.

Rinteen ja Marinin hallitukset ovat kuitenkin opettaneet minulle sen, että politiikassa on paljon helpompaa rikkoa toimivia asioita, kuin mitä on korjata niitä. Orpon hallitus on joutunut nyt kipuilemaan lukuisten suoraan aiemman hallituksen aiheuttamien ongelmien selättämiseksi, kuten esimerkiksi hyvinvointialueuudistuksen ja holtittoman velkalastin taloudellisten seuraamusten kanssa. Tämän lisäksi Suomella on lukuisia rakenteellisempia ongelmia, jotka ovat riippumattomia yksittäisistä hallituksista, kuten väestömme ikääntyminen.

Tarkastellessamme valtiontalouden tilaa, voidaan todeta, ettei tilanteemme ole kaunista katsottavaa. Orpon hallituksen budjettiehdotus vuodelle 2025 on noin 12,2 miljardia euroa alijäämäinen, vaikka hallitus leikkaa samaisessa ehdotuksessa menoja noin neljän miljardin euron edestä. Suomen mittakaavassa neljän miljardin euron leikkaukset ovat mittavia, mutta eivät ollenkaan riittäviä suhteessa hätätilaan, jossa Suomen julkinen talous nyt on. Kokonaisuutena vaalikaudella toteutettavat 5,5 miljardin suorat menosäästöt ovat myös poikkeuksellisen kattavia. Silti valtiovarainministeriön talousarvion mukainen valtionvelka nousee vuoden 2025 lopussa arviolta 181 miljardiin euroon vuoden 2024 lopun 169 miljardista eurosta.

Havainnollistaakseni meidän vakavaa tilannetta, esitän muutamia tilastoja. Suomen julkisyhteisöjen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli vuonna 2023 75,8 prosenttia. Verrokkimaallamme Ruotsilla samaan aikaan suhde oli 31,2 prosenttia ja Tanskalla 29,3 prosenttia. Suomella on jo nyt siis tuplasti enemmän velkaa suhteessa BKT:seen kuin mitä meillä pitäisi Pohjoismaisella mittakaavalla olla. Tähän päälle Suomen talouskasvu on ankeassa tilassa. Valtiovarainministeriö arvioi Suomen talouden kasvavan vuonna 2025 1,6 prosenttia ja vuonna 2026 1,5 prosenttia. Velkaa Suomelle siis kertyy ja kasvumme jää hyvin hääviksi.

Samaan aikaan hallitus on kokenut takaiskuja myös muilla päätöksenteon alueilla. Kokoomuksen veronkevennyslupauksista ollaan jouduttu perääntymään julkisen talouden tilan vuoksi. Sen sijaan tilalle on tullut pöyristyttävä 25,5 prosentin arvonlisäveron korotus. Lisäksi moni helpoksi nähtävä leikkauskohde, kuten esimerkiksi Yleisradio, jää lähes koskemattomaksi poliittisen kulttuurin ja näiden menokohteiden saaman pyhän lehmän aseman vuoksi. Nämä epäonnistumiset valitettavasti kasvattavat hallitusmelankoliaani. Jos emme saa edes näin pieniä asioita korjattua, mikä neuvoksi?

Tiedän, että poliittinen realismi huomioiden Orpon hallitus on silti Suomelle tällä hetkellä paras vaihtoehto. Rehellisesti sanottuna oppositiomme on nyt poikkeuksellisen heikko, sillä kummaltakaan valtionhoitajapuolueelta, SDP:ltä tai keskustalta, ei ole tullut minkäänlaisia uskottavia esityksiä Suomen tilanteen korjaamiseksi. Muiden puolueiden vaihtoehdot eivät edes ole mainitsemisen arvoisia. Tämä ei kuitenkaan vähennä kokemaani pettymystä siihen, kuinka vaikeaa todellisuudessa politiikassa on muuttaa yhteiskunnan laajempaa kurssia. Omalta osaltani työ yhteiskunnallisen muutoksen eteen jatkuu sekä julkisen keskustelun areenoilla että puolueen sisällä kirittäen kokoomukselle oikeistolinjaa. Suomella on tällä hetkellä huutava tarve laajemmalle asennemuutokselle, että riittävän kattavat toimet valtiontalouden korjaamiseksi olisivat poliittisesti mahdollisia tässä yhteiskunnassa.