Perintövero Suomi-laivan riippakivenä

Pääministeri Petteri Orpon asettama kasvuriihi-työryhmä käänsi katseita viime viikolla, kun Risto Murron vetämä työryhmä esitti lukuisia toimia Suomen talouden saamiseksi kasvuun. Kaikista eniten keskustelua esityksistä herätti työryhmän esitys korvata perintövero luovutusvoittoverolla Ruotsin mallin mukaisesti. Avaus oli raikas tuulahdus läpeensä sosiaalidemokraattisessa Suomessa, joka kammoksuu varallisuuden kertymistä ja ihmisten rikastumista.

Perintövero on pitkään herättänyt keskustelua, mutta erityisesti sen vaikutukset talouskasvuun ja sukupolvien väliseen varallisuuden siirtymiseen ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Nykyjärjestelmässä jo yli 20 000 euron arvoiset perinnöt ovat verotuksen alla. Mielikuvien vastaisesti perintövero osuu mitä useimmin tavallisiin perheisiin, joissa perinnön arvokkain osuus koostuu usein kiinteistöistä ja epälikvideistä kohteista. Perinnön saaminen ei tarkoita automaattisesti, että rahaa liikkuisi perillisen tilille, jolla verot voisi maksaa. Siksi moni joutuu turvautumaan jopa lainan ottamiseen, tai perinnön pikaiseen myymiseen, vaikka perintö olisi järkevää säilyttää. Pahimmillaan käytännössä perintövero tarkoittaa sitä, että hyvät ja kannattavat perheyritykset pistetään lihoiksi sukupolvenvaihdoksen edessä, koska perintöveron maksaminen edellyttää välitöntä likvidiä rahaa.

Nykyinen järjestelmä ei ole pelkästään taloudellisesti raskas, vaan myös verotuksellisesti ongelmallinen. Perintövero kohdistuu omaisuuteen, josta on jo kertaalleen maksettu veroja sen kerryttämisen yhteydessä. On perusteltua kysyä, miksi samaa varallisuutta verotetaan uudelleen vain siksi, että se siirtyy eteenpäin perillisille. Suomessa verotus on jo kansainvälisesti verrattuna korkea ansiotulojen ja sijoitusten osalta. Pitäisikö säästäväisyyttä ja pitkäjänteistä varallisuudenhallintaa todella verottaa näin ankarasti?

Ruotsin esimerkki tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan. Naapurimaassa perintövero poistettiin vuonna 2005, eikä päätös johtanut valtiontalouden romahdukseen. Päinvastoin, yritystoiminnan sukupolvenvaihdokset helpottuivat, investointien määrä kasvoi ja pääoma ohjautui tehokkaammin talouden käyttöön. Ruotsissa ymmärrettiin, että perintöveron poistaminen ei ole pelkästään suurituloisten etu, vaan se hyödyttää koko yhteiskuntaa vapauttamalla varoja tuottavaan käyttöön. Pääomat palasivat Ruotsiin, kun kaikista rikkaimmilla ei myöskään ole ollut samaa tarvetta äänestää jaloillaan.

Usein kammoksutaankin sitä, että perintövero johtaisi varallisuuserojen kasvuun. Pidän tätä yksinomaa hyvänä asiana. Varallisuuserot eivät nimittäin ole ongelma, vaan köyhyys on ongelma. Mitä enemmän Suomessa on rikkaita ihmisiä, sitä varakkaampi maamme on kokonaisuutena ja sitä vahvempi taloutemme on. Suurempi määrä varakkaita ihmisiä tarkoittaa myös leveämpiä harteita hyvinvointiyhteiskunnalle tukea heikoimmassa asemassa olevia. Valitettavasti tällä hetkellä Suomi on kansalaisten varallisuudessa Pohjolan takapajula. Meillä on kaikista köyhimmät kotitaloudet ja vähiten esimerkiksi miljonäärejä. Jos perintöveron tarkoitus on ollut estää ylisukupolvinen rikastuminen Suomessa, se on todellakin onnistunut tässä tehtävässä.

Perintöveron poisto ei tarkoita, että varallisuuden siirtymistä ei verotettaisi lainkaan. Luovutusvoittoveromalli, jota kasvuriihi-työryhmä esitti, toisi verotulot valtiolle silloin, kun peritty omaisuus realisoidaan. Tämä olisi reilumpi ja taloudellisesti järkevämpi tapa verottaa omaisuutta, sillä se ottaisi huomioon perinnön vastaanottajan todellisen maksukyvyn eikä pakottaisi nopeisiin ratkaisuihin pelkän verotaakan vuoksi. Samalla tämä loisi kannustimia pitkäjänteiseen sijoittamiseen ja varallisuuden hallintaan ilman keinotekoisia esteitä.

Suomen tulee uskaltaa tarkastella verojärjestelmäänsä uudistushenkisesti ja rohkeasti. Onko tarkoituksenmukaista pitää kiinni mallista, joka vaikeuttaa perheyrittäjyyttä, ohjaa varallisuutta tehottomaan käyttöön ja rankaisee niitä, jotka haluaisivat siirtää omaisuutensa seuraaville sukupolville? Ruotsin mallista voisi ottaa oppia, sillä se on osoittanut, että taloudellisesti kestävämpi ja oikeudenmukaisempi vaihtoehto on mahdollinen. Perintöveron poisto ei ole pelkkä ideologinen kysymys, vaan vakavasti otettava kasvukeino, joka voisi tehdä Suomesta kilpailukykyisemmän ja investointeihin kannustavamman maan. Villapaitaekonomistien sanelema talouspoliittinen linja, jossa tavan kansalaisten vaurastuminen nähdään uhkana ja valtion kassavirran paisuttaminen ainoana hyveenä, on mallina koluttu läpi heikoin tuloksin. Olisiko aika kokeilla uutta linjaa?