Suomen politiikassa nähtiin tiistaina 14. lokakuuta harvinainen puoluerajat ylittävä parlamentaarinen voitto. Eduskuntapuolueet sopivat velkajarrusta, jonka tavoitteena on hillitä julkisen talouden velkaantumista. Mukana ovat kaikki puolueet paitsi vasemmistoliitto. Velkajarru asettaa Suomelle EU:n uusia finanssisääntöjä tiukemmat tavoitteet velka-asteen laskemiseksi.
Velkajarrun tavoitteena on laskea Suomen velka-aste ensin EU:n vaatimaan 60 prosenttiin ja myöhemmin kansalliseen 40 prosentin tasoon. Velkajarrun toteutumista varten luotava parlamentaarinen työryhmä määrittää Suomelle rahoitusasematavoitteen kahdeksan vuoden aikajänteellä. Velan alenemisvauhdiksi on Ilta-Sanomien tietojen mukaan sovittu 0,75 prosenttiyksikköä vuodessa. Päätöstä voidaan pitää jo nyt kuluvan eduskuntakauden merkittävimpänä. Se sitoo kaikki vastuulliset puolueet tiukasti siihen, miten valtiontaloutta on hoidettava tulevina vuosina.
Kaltaiselleni tiukan talouskurin kannattajalle vastaavan velkajarrun linjaaminen on ollut jo pitkään kaivattu päätös. Olen ollut mukana pitämässä keskustelua yllä velkajarrun käyttöön ottamisesta esimerkiksi Kokoomusnuorissa ja aikaisemmin Uuden Suomen blogissani. Kokoomusnuorten ehdotus velkajarrun toteuttamiseksi oli sisällöltään hieman erilainen, sillä olisimme halunneet kirjata tavoitteen perustuslakiin. Silti parlamentaarinen sopu tavoitteista ja niihin sitoutumisesta täyttää käytännössä samat kriteerit.
Vielä sovittua tavoitetta tärkeämpää velkajarrulle on määrittää keinot puolueiden sopiman linjan toteuttamiseksi. Tältä osin pääoppositiopuolueet SDP ja keskusta pelaavat edelleen paljastamatta korttejaan. Sillä mitkä puolueet ovat seuraavalla eduskuntakaudella hallituksessa tulee olemaan hyvin merkittävä vaikutus siihen millä keinoilla valtiontaloutta tasapainotetaan. Kun keskustelu siirtyy käytännön keinoihin velkajarrun toteuttamiseksi, opposition keinovalikoima näyttää todennäköisesti vähemmän miellyttävältä. SDP:n kategorinen hallituksen päätösten arvostelu ilman omia vaihtoehtoja on tähän asti kasvattanut puolueen kannatusta. Ennen pitkään äänestäjät haluavat tietää mikä on heidän vaihtoehto.
Seuraavat eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea talousvaalit. Vaalit käydään siitä, miten Suomi nostetaan suosta. Laskeva syntyvyys, ikääntyvä väestö, kestävyysvaje, heikko kasvu ja kilpailukyvyn rapautuminen piinaavat talouttamme. Uskon ja toivon, ettei seuraavia vaaleja voiteta helpolla populismilla tai päätösten lykkäämisellä. Seuraavissa vaaleissa kuuluu ennen kaikkea mitata sitä, millä puolueella on uskottavimmat keinot Suomen tilanteen korjaamiseksi.