Seurakuntavaalit 2026

1. Perheet ja nuoret etusijalle

Seurakunnan tulevaisuus rakentuu lapsista, nuorista ja perheistä.

Haluan, että lapset, nuoret ja perheet ovat seurakuntaelämän todellinen painopiste. Näiden ryhmien tarpeisiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota toiminnan suunnittelussa, henkilöstöresurssien kohdistamisessa ja taloudellisissa päätöksissä. Perheiden tukeminen ei saa jäädä vain juhlapuheisiin, vaan sen tulee näkyä seurakunnan arjen valinnoissa.

Seurakunnalla on tärkeä tehtävä lasten ja nuorten kasvun tukijana. Se voi tarjota turvallisia yhteisöjä, kristillistä kasvatusta, mielekästä tekemistä ja luotettavia aikuisia elämän eri vaiheisiin. Samalla seurakunta voi auttaa perheitä löytämään yhteisön, johon kuulua ja josta saada tukea myös elämän vaikeina hetkinä. Kirkosta moni hakee pysyvyyttä elämän myllerryksiin.

Haluan vaalia suomalaista kristillistä kulttuuriperintöä ja varmistaa, että se säilyy näkyvänä myös tuleville sukupolville. Kristilliset juhlat, virret ja perinteet ovat keskeisesti osa kulttuuriamme. Esimerkiksi Suvivirren kuuluu soida kouluissa. Sen vaaliminen on osa yhteisen kulttuuriperintömme siirtämistä eteenpäin.

Uskon myös siihen, että seurakunta voi tarjota ihmisille pysyvyyttä muuttuvassa maailmassa. Elämäntilanteet, ihmissuhteet ja yhteiskunta muuttuvat, mutta kirkko voi olla paikka, josta löytyy yhteisö, hengellinen perusta ja jatkuvuuden kokemus. Haluan edistää seurakuntaa, joka kulkee ihmisten rinnalla lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen.

2. Vastuullista päätöksentekoa

Yhteisistä varoista on pidettävä huolta ja rahat käytettävä seurakunnan tärkeimpiin tehtäviin.

Seurakunnan talous ja omaisuus eivät ole itseisarvoisia, vaan välineitä sen perustehtävän toteuttamiseen. Niitä on hoidettava harkiten ja vastuullisesti. Päätöksenteossa on katsottava tämän päivän tarpeiden lisäksi myös tulevaisuuteen. Tärkeimpänä kysymyksenä on oltava, millaisen seurakunnan jätämme seuraaville sukupolville.

Haluan pitää kirkollisveroprosentin nykyisellä tasolla. Tämä edellyttää huolellista taloudenpitoa, menojen kriittistä arviointia ja selkeitä valintoja siitä, mihin seurakunnan rajalliset voimavarat suunnataan. Kaikkea ei voida tehdä, joten tärkeimmät tehtävät on asetettava etusijalle. Eri asioiden priorisoiminen on poliittisen päätöksenteon keskiössä, ja uskon kokemustaustani kunnallispolitiikasta antavan tähän erinomaiset valmiudet.

Seurakunnan varojen käytön tulee olla suunnitelmallista ja läpinäkyvää. Päätösten perusteiden on oltava ymmärrettäviä, ja seurakuntalaisten pitää voida luottaa siihen, että yhteisiä varoja käytetään harkitusti. Myös seurakunnan kiinteistöistä ja muusta omaisuudesta on huolehdittava taloudellisesti kestävällä tavalla.

Säästäminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa seurakunnan ydintehtävien unohtamista. Jumalanpalveluselämä, hengellinen työ, lapsi- ja nuorisotyö sekä ihmisten kohtaaminen tarvitsevat riittävät resurssit. Talouden tasapaino on tärkeää juuri siksi, että seurakunta pystyy tekemään sitä työtä, jota varten se on olemassa.

Lakimiehenä pidän tärkeänä päätöksenteon huolellisuutta. Kirkon ja seurakunnan lakisääteiset tehtävät on hoidettava säntillisesti. Haluan tuoda seurakunnan luottamustehtäviin harkitsevan ja pitkäjänteisen otteen, jossa päätösten vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena.

3. Kristillinen usko keskiöön

Kirkon tärkein tehtävä on pitää esillä kristillistä uskoa ja evankeliumin sanomaa.

Maailmassa, jossa moni etsii elämälleen merkitystä, suuntaa ja kestävää perustaa, kirkon hengellisellä tehtävällä on mitä tärkein paikka. Seurakunnan tulee tarjota kristillistä, hengellisesti ravitsevaa sisältöä, joka auttaa ihmisiä kasvamaan uskossa, ymmärtämään kristinuskon sanomaa ja löytämään yhteyden Jumalaan.

Haluan, että seurakunnan toiminnassa kristillinen usko ja kirkon opetus pysyvät keskiössä. Kirkon tulee olla johdonmukainen uskon yhteisö, joka tuntee oman perustansa ja uskaltaa pitää siitä kiinni myös muuttuvassa yhteiskunnassa. Seurakunnan tehtävänä ei ole ensisijaisesti seurata kulloisiakin yhteiskunnallisia virtauksia, vaan keskittyä siihen, mikä tekee kirkosta kirkon.

Tämä ei tarkoita yhteiskunnan tai ihmisten arjen ongelmien sivuuttamista. Kirkon hengellisellä työllä, lähimmäisenrakkaudella ja ihmisten kohtaamisella on konkreettinen vaikutus yhteiskuntaan. Kirkon tulisi omasta mielestäni pysyä irti päivänpolitiikasta, sillä kirkko edustaa laajassa kuvassa kaikkia suomalaisia. On mahdotonta uskottavasti edustaa tyhjentävästi koko kirkon jäsenkunnan poliittisten näkemysten kirjoa. Kirkkoa yhdistää kristillinen usko.

Pidän tärkeänä myös sitä, että kirkko suhtautuu aidosti suvaitsevaisesti herätysliikkeisiin ja erilaisiin kristillisiin hengellisiin perinteisiin. Näiden toiminnalle tulee antaa tilaa niin, että kristillinen opetus ja yhteinen uskon perusta säilyvät yhdistävänä tekijänä.

Kirkon sisäisistä näkemyseroista on voitava keskustella avoimesti ja asiallisesti. Eri mieltä oleminen ei saa estää toisen kuuntelemista ja kunnioittavaa kohtaamista. Asiat voivat riidellä, mutta olemme kaikki ihmisiä ja Jumalan kuvaksi luotuja.