Euroopan komissio julkaisi eilen, 23.7. päätöksen jossa todetaan, että Google ei noudata digimarkkinasäädöstä, koska se suosii omia palvelujaan Google-haussa ja rajoittaa yrityksiä ohjaamaan kuluttajia vaihtoehtoisiin, usein halvempiin ostokanaviin Google Playssa (ohjaus). Komissio määräsi Googlelle 460 miljoonan euron sakon ja 430 miljoonan euron sakon.
Päätös on tervetullut osoitus siitä, että kilpailuvalvontaa ollaan Euroopassa valmiita käyttämään myös käytännössä. Digitaalisilla markkinoilla valta ei enää synny pelkästään markkinaosuuksista, vaan kyvystä ohjata ihmisten valintoja. Kun sama yritys hallitsee hakukonetta, sovelluskauppaa tai muuta keskeistä digitaalista alustaa, voidaan suoraan vaikuttaa siihen, mitä palveluita kuluttajat löytävät ja mitä yrityksiä nämä ylipäätäänsä voivat kohdata. Käytännössä kyse on vallasta päättää markkinoille pääsystä.
Vastaavan aseman salliminen yksittäiselle yritykselle on ongelmallista vapaiden markkinoiden näkökulmasta. Kilpailun tarkoituksena on, että yritykset menestyvät paremmilla tuotteilla, palveluilla ja hinnoilla, eivät sillä, että ne voivat hyödyntää omaa portinvartija-asemaansa kilpailijoidensa kustannuksella. Jos markkinoille pääsy riippuu yhden yrityksen ehdoista, kilpailu vääristyy ja uusien toimijoiden mahdollisuudet haastaa vakiintuneita jättiyrityksiä heikkenevät.
Digimarkkinasäädöksen kaltaista sääntelyä arvostellaan toisinaan markkinoihin puuttumisena. Todellisuudessa vaihtoehto olisi hyväksyä, että muutama Euroopan ulkopuolella toimiva teknologiayhtiö saa yhä enenevissä määrin päätösvaltaa siitä, mitä palveluita eurooppalaiset käyttävät ja millä ehdoilla yritykset voivat kilpailla. Tätäkään ei voitaisi kaikessa rehellisyydessä pitää aidosti vapaana markkinataloutena.
Euroopan komission yksi keskeisimmistä tehtävistä on turvata EU:n sisämarkkinoiden toimivuus. Poliittisten päättäjien ei tule valita markkinoiden voittajia eikä ohjata yritysten liiketoimintaa tarpeettomasti. Sen sijaan niiden tulee varmistaa, että kilpailu on aidosti avointa ja että samat pelisäännöt koskevat myös markkinoiden suurimpia toimijoita. Vapaa markkinatalous tarvitsee vapaan kilpailun. Digitaalisilla markkinoilla sitä ei synny ilman uskottavaa kilpailuvalvontaa. Digitaalisilla markkinoilla on usein taipumus keskittymiseen, jolloin tosiasiallisen kilpailun toteutuminen edellyttää aktiivisia toimia sen toteutumisen eteen.
Rajojen asettaminen digijättien toiminnalle on perusteltua myös siksi, ettei niiden käyttämä valta ole vain taloudellista. Niistä on tullut myös merkittäviä yhteiskunnallisia vallankäyttäjiä. Valtaosa eurooppalaisista käyttää päivittäin Googlen, Metan, Applen ja muiden suurten alustojen palveluita pysähtymättä juuri lainkaan pohtimaan, kuinka voimakkaasti ne vaikuttavat siihen, mitä tietoa näemme, mitä palveluita löydämme ja millaisia valintoja lopulta teemme. Digitaalisista alustoista on tullut portinvartijoita, joiden päätökset ohjaavat tiedon kulkua tavalla, jota olisi vielä muutama vuosikymmen sitten pidetty poikkeuksellisena vallankäyttönä.
Juuri siksi niiden toimintaa ei voida jättää valvomattomien markkinoiden ratkaistavaksi. Kilpailun turvaaminen ei ole vain talouspolitiikkaa, vaan myös keino estää yhteiskunnallisen vallan liiallinen keskittyminen harvoille kansainvälisille yrityksille. Eurooppalaiset kuluttajat käyttävät näiden yritysten palveluita päivittäin, mutta kuluttajien mahdollisuus vaikuttaa siihen, millä ehdoilla markkinat toimivat, ovat vähäiset. Siksi yhteiset pelisäännöt lainsäädäntötoimilla ovat välttämättömiä.
Komission päätös on tervetullut osoitus siitä, että Euroopan unioni on valmis käyttämään sille annettuja toimivaltuuksia myös käytännössä. Liian pitkään digijättien markkinavoimaan on puututtu varovaisesti ja jälkikäteisesti. Jos EU haluaa säilyttää aidosti kilpailulliset digimarkkinat, on tarve myös poliittisella kentällä haastaa digijättien asema niiden vallankäytön törkeimpiä ylilyöntejä vastaan.