Valtio ei ole ratkaisu kaikkeen

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Politiikassa on pohjimmiltaan kyse yhteisten asioiden hoitamisesta. Usein politiikassa päätöksien tekeminen saa kuitenkin itseisarvoisen roolin. Aina kun poliittisen agendan rästilistalta on saatu yksi tavoite suoritettua, siirrytään seuraavaan. Maailma ei ole tällöin koskaan valmis.

Vähemmän voi kuitenkin olla enemmän. Sääntelyä ei tarvita kaikessa eikä valtion tarvitse olla läsnä jokaisessa yksilön elämän hetkessä. Hyvä esimerkki hyvinvointiyhteiskunnan valtiokeskeisyydestä on se, että Suomessa ei todellisuudessa ole riippumatonta kolmatta sektoria. Valtaosa Suomen järjestökentästä ja “kansalaisyhteiskunnasta” on riippuvaisena Opetus- ja kulttuuriministeriön antamista avustuksista.

Oli sitten kyse urheilusta, nuorisojärjestöistä tai muusta kansalaisten järjestäytyneestä toiminnasta, saa se todennäköisesti veronmaksajan tavalla tai toisella rahoittamia tukia. Osa tahoista saa niitä useammista lähteistä sekä useammalla tasolla, kuten valtion ja kunnan tukia.

Meillä on iso rakenteellinen ongelma. Jos jokainen osa yhteiskuntaamme on enemmän tai vähemmän nojautunut valtion rahavirtoihin, tarkoittaa se vallan keskittymistä päättäjille. Tämä kokonaisuus maksaa myös veronmaksajalle vietävän paljon. Jos kaikki palvelut ja toiminnat yhteiskunnassa täytyy tuottaa julkisesti, se ei palvele markkinaehtoista luovaan tuhoon nojautuvaa tehokkuutta.

Vapausarvot eivät edes eurooppalaisilla standardeilla ole korkea prioriteetti Suomessa. Meillä säädellään ja määrätään. Vaihtoehto olisi yhteiskuntamalli, jossa ihmisille annetaan tilaa tehdä omat ratkaisunsa, ne jotka näkee itselleen parhaaksi. Nykyinen asenteemme on kuitenkin auttamatta esteenä tälle ihanteelle. Tarvitsemme askeleen valtiosta ja veroista kohti yksilöä ja vapautta.