Sosialidemokratia ei toimi

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Jos olisin syntynyt 1980-luvulla, niin olisin todennäköisesti sosialidemokraatti. Sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio on ollut pitkään Suomelle menestyksekäs ja toimiva valtiomalli, joka on taannut mahdollisuuksien tasa-arvon ja inhimillisen toimeentulon kaikille. Sosialidemokraattiseen maailmankuvaan perustuva hallinto on vasta nyt 2000-luvun aikana menettänyt uskottavuutensa silmissäni. Suomessa vain harva tosissaan vastustaa hyvinvointivaltion perusajatusta, mutta sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio ei enää ole kestävällä pohjalla.

Hyvinvointivaltiomme on nyt rappeutumassa, nimittäin kärsimme vakavasta taloudellisesta kestävyysvajeesta. Nykyistä järjestelmää ylläpidetään elämällä kädestä suuhun, kun valtiolliset budjetit ovat kroonisesti alijäämäisiä. Maata uhkaa tilastokriisin aiheuttama eksponentiaalinen terveyspalvelukulujen kasvu ja hupeneva työkykyinen väestöpohja heikentää valtiollista tulopuolta. Maahanmuuttopolitiikka epäonnistuu, sillä maahan ei saada tarvittuja huippuosaajia korkean veroasteen takia, vaan saamme joukoittain julkiselle valtiontaloudelle taakaksi päätyviä heikosti integroituvia maahanmuuttajia. Työmarkkinapolitiikka on kolmikannan johdosta joustamatonta, eikä reagoi vaihteleviin suhdanteisiin ja markkinaehtoihin.

Nykyinen hyvinvointivaltiomme on rankan muutoksen tarpeessa, jotta se kykenee vastaamaan siihen kohdistuviin uhkiin. Vain taantumuksellisimmat vasemmistokonservatiivit ja AY-tantat eivät hyväksy tätä kiistatonta faktaa. Kysymys onkin tuolloin meidän muiden osalta vain siinä, kuinka lähteä korjaamaan nykyisiä ongelmia. Omat vastaukseni ovat luonnollisesti liberaalina oikeistolaisena vähäisemmässä säätelyssä, suuremmassa yksityisen sektorin roolissa ja veropohjan siirtämisessä pois työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen.

Vasemmiston ratkaisu tilanteeseen siltä osin jossa ongelma edes myönnetään, olisi antaa entistäkin isompi rooli valtiolle. Tämä on mielestäni ironista, sillä kyseessä on juuri se syy, miksi meillä on nykyinen ongelma käsissämme. Vaihtoehtoisesti ehdotuksena on että otetaan lisää velkaa ja leikitetään että se ei johda entistä suurempaan kestävyysvajeeseen, kun valtio elää pysyvästi yli varojensa. Voiko vasemmistolaista talouspolitiikkaa edes kutsua talouspolitiikaksi, jos se perustuu lähinnä ihmisten rahojen ja työn tulosten riistämiseen verotuksella ja samalla taloudellisen vakauden ja toimeliaisuuden turmelemiseen?

Hyvinvointivaltion on muututtava. Perusajatukset sen takana ovat loogiset ja toivottavat, mutta toteutuksen on siirryttävä nykypäivään, jos haluamme että hyvinvointivaltiomme säilyy myös meille nuorille, sekä myös tuleville sukupolville. Nuorten asia pitäisi erityisesti ottaa huomioon keskustelussa, sillä meidän sananvaltamme demokratiassa on heikompi ja väistämättä päätöksiä tehdään suosien vallassa olevia ikäpolvia. Minä ja taatustikaan moni muu nuori ei hyväksy roolia epäonnistuvan valtiomallin maksumiehinä, joiden vastuulle tulee yhä korkeamman verotuksen huoltovajeinen yhteiskunta. Vääjäämätön seuraus tästä suunnasta on vain nuorten äänestäminen jaloillaan, joka syventää jo tekemisillään olevaa kuoppaa entisestään.

Tarvitsemme muutoksia, joissa Suomessa kasvamisen ja kouluttautumisen lisäksi myös työn tekeminen ja vaurastuminen on kannattavaa. Se ei ole kehuttava asia, että olemme OECD-maiden listauksen verotuksen kärkikaartissa. Ihmisillä on täällä vähemmän ostovoimaa sekä taloudellista vapautta. Tarvitsemme juuri siksi vapautta rakastavaa oikeistopolitiikkaa, jotta saamme pelastettua hyvinvointivaltiomme.