Olen riittävän idealistinen halutessani uskoa rauhaan Israelin ja palestiinalaisalueiden alueella. Kukapa ei haluaisi sotien loppuvan ja ihmisten kykenevän elämään rauhassa, uskonnosta, poliittisista mielipiteistä ja ennakkoluuloista riippumatta? Idealismini on kuitenkin saanut lukuisia kolhuja viime vuosien pettymyksissä. Valitettavasti 2020-luku näyttää vieneen maailman yhä syvenevän levottomuuden ja poliittisen epävakauden suuntaan.
Lokakuun 7. päivän isku terroristijärjestö Hamasin toimesta Israeliin johti yli 1200 israelilaisen kuolemaan. Isku käänsi koko Lähi-idän poliittisen tilanteen päälaelleen. Hamas tietoisesti rikkoi iskullaan kaikki edellytykset alueen poliittisen vakauden paranemiselle. Ennennäkemättömän raaka hyökkäys, joka kohdistui tarkoituksella siviileihin, katkaisi toistaiseksi kaiken vuoropuhelun mahdollisuuden ja osoitti, ettei Hamasilla ole tahtoa rauhaan. Toiminta oli laskelmoitua provokaatiota, jonka tarkoituksena oli juuri nimenomaan estää rauhan mahdollisuus ja horjuttaa rauhaa laajemmin Lähi-idässä. Lokakuun 7. päivän iskua oltiin Israelin tiedustelulähteiden mukaan suunniteltu yli vuosi ennen tapahtunutta.
Terroristijärjestö Hamasin päätavoite on yhä Israelin valtion tuhoaminen ja todellisen kansanmurhan toteuttaminen alueen juutalaisia vastaan. Tämä tavoite on kirjattu suoraan terroristijärjestön perustamiskirjaan ja ilmentää sen ideologista pyrkimystä eliminoida koko Israel ja sen väestö. Hamas ei pyri neuvottelemaan rajoista tai ratkaisemaan kiistoja diplomaattisesti: Hamas haluaa kokonaisvaltaisen voiton ja vastapuolen täydellisen tuhon. Usein Palestiina-asian mielenosoittajien toistamana kuultu iskulause “From the River to the Sea, Palestine will be free”, viittaa suoraan aikomukseen tuhota Israelin valtio.
Nykyisen konfliktin päättyminen edellyttää käytännössä Hamasin luopumista aseista, hallinnon vaihtumista Gazassa sekä kaikkien panttivankien vapauttamista. Nämä eivät ole kohtuuttomia vaatimuksia rauhanpyrkimyksiltä, vaan perusedellytyksiä sille, että alueelle voidaan saada aikaan edes kestävä tulitauko. Niin kauan kuin Hamas jatkaa aseellista vastarintaa eikä luovuta panttivankeja, ei aitoja neuvotteluja voida käydä.
Ainoa poliittisesti kestävä tie rauhaan kulkee sen kautta, että Gazassa ja Länsirannalla on vallassa uskottava palestiinalaishallinto, joka on valmis vilpittömiin neuvotteluihin ja kunnioittamaan Israelin oikeutta olemassaoloon. Tämä edellyttää palestiinalaisilta rohkeutta asettua vastustamaan radikaaleja elementtejä, kuten radikaalia islamismia omissa riveissään ja valitsemaan sellaisen johdon, joka aidosti haluaa pyrkiä tulevaisuuden rakentamiseen omalle kansakunnalleen, nykyisen sotimisen sijaan.
Tämänhetkinen uskoni pysyvään rauhanprosessiin ja kestävään ratkaisuun Israel-Palestiina-konfliktissa on hyvin heikko. Totean kuitenkin, että aidon rauhan saavuttamiseksi alueen hallintojen täytyisi pystyä myös toimimaan aidosti sen edistämiseksi. Tällä hetkellä terroristijärjestö Hamasin hallinnon tarkoitus ei edes ole saavuttaa rauhaa, vaan vastustaa Israelia kaikin mahdollisin keinoin, välittämättä omista kansalaisistaan tai heidän siviiliuhreistaan.
Syy sodan jatkumiseen ei ole siinä, että Israel haluaisi jatkaa sotaa, vaan siinä, ettei Hamasista ole neuvottelukumppaniksi minkäänlaiselle aidolle rauhanprosessille. Lokakuun 7. päivän iskulla Hamas valitsi tietoisesti sodan ja vihan.