Ränsistyvä talo nimeltään Suomi

Suomi on kuin 60-luvulla rakennettu talo, jolla on nyt selvä remonttitarve. Oikeastaan sillä on ollut jo tarve remonttiin ainakin 15 vuotta, mutta tahtotilaa ison urakan aloittamiseksi ei ole ollut. On eletty toivetilassa, että ongelmat katoaisivat jotenkin itsestään, vaikka kaikki tietävät, että talon perusrakenteiden rapistuessa pitäisi ryhtyä korjaustoimiin. Hitaasti ränsistyvän talon kanssa kun voi vielä elää jonkin aikaa, ennen kuin remontti on aloitettava pakon edessä.

Suomen ränsistyvästä talosta löytyy jo monenlaista remonttitarvetta ja myös remontin yritystä. Soteuudistus muistuttaa remonttia, jossa urakoitsijat ovat vaihtuneet nyt kesken projektin. Pohjatöitä on tehty vuosikymmeniä, väliseiniä purettu ja rakennettu uudelleen, mutta kokonaisuus on jäänyt kesken. Nyt talossa asutaan keskellä remonttia: toisessa päässä on uutta ja kiiltävää pintaa, kun taas toisessa päässä roikkuvat vanhat rakenteet. Hyvinvointialueet ovat vähän kuin talon huoneistojen yhdistäminen isommaksi kokonaisuudeksi – paperilla suunnitelma näyttää hyvältä, mutta käytännössä vanhojen rakenteiden purkaminen, uusien väliseinien rakentaminen ja toimivien kulkureittien varmistaminen on osoittautunut odotettua hankalammaksi. Jokainen huoneisto toimi aiemmin omana yksikkönään, ja nyt niiden yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi vaatii sekä aikaa että rahaa enemmän kuin kukaan osasi arvioida. Lopputuloskaan tuskin on niin hohdokas kuin kukaan toivoi sen olevan remontin alkaessa.

Taas talon perustukset, Suomen talous, natisevat jo huolestuttavasti. Vuosien saatossa kerääntynyt korjausvelka on kuin homevaurio, joka on päästetty leviämään rakenteissa. Nyt kun Orpon hallituksen johdolla seiniä vihdoin avataan, paljastuu ongelmien todellinen laajuus. Julkisen talouden alijäämä kasvaa kuin kosteusvaurio, joka olisi voitu estää ajoissa tehdyillä huoltotoimenpiteillä. Mitä pidempään korjauksia lykätään, sitä kalliimmaksi ne tulevat. Välttämättömät korjaukset maksavat nyt moninkertaisesti sen, mitä ne olisivat maksaneet vuosikymmen sitten. Vaikka Orpon hallitus tekee suorat 6 miljardin euron vuositason leikkaukset, on valtiontalous silti heikoilla. Valtiontalouden alijäämä on Valtiovarainministeriön mukaan vuonna 2026 11,5 miljardia euroa, 2027 10,4 miljardia ja 10 miljardia euroa 2028.

Voidaan myös ajatella, että 2000-luvun taitteen koulujärjestelmämme oli kuin hyvin rakennettu, toimiva talo, jonka perusrakenteet olivat kunnossa. Sitten alettiin innostua vähän liikaa pintaremontista: digiloikkaa vedettiin kuin tapettia vanhan toimivan pinnan päälle, opetussuunnitelmaa uudistettiin kuin sisustusta muodin mukaan. Lopputuloksena PISA-tulosten lasku on kuin hiljalleen laskeva lattia – merkki siitä, että perusasioiden kanssa on jotain vialla. Nyt olisi aika palata takaisin perusasioihin, tarkistaa rakenteet ja palauttaa se toimiva pohjaratkaisu, joka meillä jo oli.

Työmarkkinat muistuttavat taloyhtiötä, jossa asukkailla on vahvat ja osin ristiriitaiset näkemykset välttämättömistä uudistuksista. Taloyhtiön hallitus – työmarkkinajärjestöt – on tottunut tekemään päätökset vanhojen käytäntöjen mukaan, ja uudistusehdotukset kohtaavat usein vastarintaa. Paikallinen sopiminen olisi kuin taloyhtiön päätösvallan siirtäminen lähemmäs yksittäisiä asukkaita, mutta vanhoista yhteisistä päätösmalleista ei haluta luopua. Samalla koko taloyhtiön yhteinen etu – Suomen kilpailukyky ja työllisyys – kärsii, kun tarpeellisia uudistuksia ei saada aikaan. Isännöitsijänä toimiva hallitus yrittää saada taloyhtiön osapuolet sopuun, mutta vanhat kaunat ja epäluulot hidastavat välttämättömiäkin remontteja. Lopulta kyse on luottamuksesta: uskaltavatko asukkaat antaa toisilleen enemmän päätösvaltaa omien asuntojensa korjauksissa, vai jumittuuko koko taloyhtiö vanhoihin toimintamalleihin?

Suomen remonttitarve on mittava ja ulottuu laajasti talon moniin rakenteisiin, eikä sitä ratkaista pelkällä pintaremontilla tai pikaisilla korjauksilla. Tarvitsemme määrätietoisen suunnitelman. Halvalla ei saa hyvää, mutta kalliillakaan ei välttämättä saa toimivaa, jos ei ole osaamista ja näkemystä. Nyt tarvitaan rohkeutta tarttua vasaraan, kykyä nähdä kokonaisuus ja taitoa tehdä välttämättömät korjaukset kestävällä tavalla. Vain siten voimme jättää tuleville sukupolville talon, jossa on hyvä asua.