Progressiivinen kuntaverotus on varkautta – Kuntien taloustilanne on saatava kuntoon

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Silloin kun päättäjät ovat leikkauslistojen äärellä, se on väistämättä aina paha paikka. Leikatut varat ovat aina pois jostain. Heikkomielisimmät poliitikot eivät tästä syystä koskaan edes halua esittää leikkauksia ollessaan vallassa. Se on yksinkertaisesti paljon helpompaa ja kivempaa käyttää rahaa mukaviin kohteisiin mihin vaalikampanjoissa ollaan luvattu panostuksia, ennemmin kuin ylläpitää kestävää ja toimivaa budjettia.

Marin vilautteli viimeisimmässä kuntavaalitentissä ajatusta progressiivisesta kuntaverotuksesta, jossa “rikkaat maksaisivat enemmän.” Tosiasiallisuudessaan siis sosiaalidemokraatit eivät hyväksy, että kuntien ongelmat johtuvat ylisuurista julkisista menoista ja työpaikkojen puutteesta. Suomi on jo nyt esimerkiksi OECD:n mittausten pohjalta verotuksen kärkimaita. Jos emme saa nykyisillä verotuloilla peruspalvelujamme kuntoon, niin ongelma ei voi olla enää siinä ettemmekö verottaisi tarpeeksi. Kuntien talous saadaan vain ja ainoastaan kuntoon ylisuurten budjettien leikkaamisella sekä taloudellisen toimeliaisuuden ja yrittäjyyden edistämisellä.

Marinin hallitus on tehnyt päätöksen tukea Suomen kuntia yli kolmen miljardin euron edestä koronakriisin aikana. Valtaosa Suomen kunnista on ollut alijäämäisiä jopa vuosikymmeniä ja vain harva suomalainen kunta on aito nettomaksaja valtiontaloudelle. Siltikin kuntavaalien lähestyessä moni uusi, sekä myös jo istuva valtuustoon pyrkivä ehdokas on valmis lupaamaan uusia pysyviä menoeriä turvatakseen juuri sen oman valtuustopaikkansa. Oli järkevä päätös antaa kunnille tukea, jotta nämä selviävät omista haasteistaan, mutta se on samanaikaisesti aiheuttanut edellytykset entisestään suuremmalle talousvastuuttomuudelle. Rahat ovat vapaasti kuntien omien ehtojen mukaan käytettävissä.

Totuus on, että ani harvalla kunnalla on nyt realistisesti katsottuna varaa suunnitella uusia pysyviä menolisäyksiä. Mitä valtuustojen pitäisi tehdä on suunnitella kuinka ratkaista juuri sen oman kotikunnan budjetti siten, että seuraavaa neljää vuotta ei eletä velaksi ja hyödyntää valtiolta saatavat rahat elinvoimaisuuden ja infrastruktuurin kehittämiseen. Ehkä tähän ongelmalliseen tilanteeseen olisi kuitenkin taianomainen vastaus nollakorollisessa lainassa?

Julkisen vallan velkaantuminen on nykypäivän poliittisen keskustelun iso mörkö. Velkaantuminen on omasta mielestäni ongelmallista, sillä ennemmin tai myöhemmin velkaa on myös pakko lyhentää ja maksaa takaisin. Itse suosittelen ja aion ajaa sen maksamista takaisin vielä kun holtittoman velkakehityksen estäminen on mahdollista. Tänään otettu velka on huomisen verotusta, joka näyttäisi olevan ilmeisen helppo ratkaisu istuville poliitikoille kun tietää että vasta me nuoret, sekä tulevat sukupolvet ovat maksavana osapuolena

Ratkaisut kuntien ongelmallisiin taloustilanteisiin eivät löydykään siis lisätystä verotuksesta ja velasta. Päinvastoin voisi luulla että Suomen kaltaisessa korkean verotuksen maassa elvytystoimena veroalennukset Lafferin käyrän mukaisesti nostaisivat kokonaisverotuloja. Velkaraha on lyhytnäköinen ratkaisu pitkäjänteiseen kestävyysvajeen ongelmaan. Se ei ratkaise mitään, vaan pitkittää ongelman välttämätöntä kohtaamista, sekä koventaa tilannetta entisestään siinä vaiheessa kun velka täytyy maksaa takaisin.

Omassa kuntavaalikampanjassani Tampereella lupaan vähän, mutta sen minkä lupaan pyrin myös aidosti toteuttamaan. Mielestäni tyhjien lupausten ja vastuuttoman päätöksenteon tie on saapunut päätepysäkille. Täten vastustankin kaikkia uusia veroja ja holtitonta velkakehitystä. Me tulemme maksamaan tästä lystistä jo ihan tarpeeksi.