Perustuslakiin on kirjattava velkajarru

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Suomen velkakehitys on huolestuttavan nopeaa.  Nykyisen talousarvioesityksen perusteella vuonna 2023 Suomella tulee olemaan valtionvelkaa noin 144 miljardia euroa. Velkaa on otettu koronakriisin ja nyttemmin Ukrainan sodan varjolla.

Velanoton perusteluista huolimatta, velkaantumisen tahti on hyvin raju. Rinteen hallituksen nimittämisen aikana oli valtionvelkaa noin 106 miljardia euroa. Velkaa on siis otettu miltei 10 miljardia euroa jokaisena vuonna siitä eteenpäin. Lukema on todella suuri suhteessa kansantaloutemme kokoon.

Useissa muissa maissa on käytössä perustuslakiin säädetty velkajarru. Velkajarru toimii mekanismina, joka rajaa ainakin löyhästi valtion velanottoa ja tarkoitusperiä joita varten velkaa voidaan ottaa. Yleisesti käytetyt velkajarrun muodot noudattavat matemaattista kaavaa, jossa lasketaan: Menot = Tulot kerrottuna suhdannekertoimella.

Korkeasuhdanteen aikana talousarvion ei pitäisi koskaan olla alijäämäinen, kun taas matalasuhdanteessa voidaan ottaa velkaa. Valtion velanotto on tietyssä määrin täysin tavallista toimintaa. Kysymys on kuitenkin siinä, mihin kaikkeen pitäisi voida ottaa velkaa, missä määrin ja milloin.

Velkaa on taloustieteellisesti tarkasteltuna pidettävä huomisen verotuksena. Nyt otettu velka pitää ennemmin tai myöhemmin maksaa takaisin, vaikka lyhytnäköinen vasemmisto väittäisikin muuta. Käytännössä velkaantumisella siirretään taloudellista taakkaa nykyisiltä äänestäjiltä tuleville sukupolville.

Mikään ei suojaa päätöksenteossa tulevaisuuden veronmaksajia, paitsi tämänhetkisten päättäjien omatunto. Tämä suoja on osoittautunut kuitenkin varsin häilyväksi. Perustuslakiin säädetty velkajarru olisi tehokas suoja takaamaan ylisukupolvisesti vastuullista päätöksentekoa.

Poliittisen retoriikan kannalta velkajarrussa olisi myös hyviä puolia. Välillä päättäjät innostuvat uudesta populistisesta menoerästä, jolla eduskuntavaalien alla havitellaan ääniä. Jos Suomella olisi käytössä velkajarru, niin ainakin kaikista pöyristyttävimmät näistä katteettomista lupauksista olisivat heti alkuun tyrmättävissä. Vaaleissa ei mitattaisi samalla tavalla sitä kuka lupaa eniten, vaan enemmän sitä kuka osaa parhaiten.

Suomella ei ole varaa olla talousholtiton maa. Yhteiskunnallista edistystä on tehtävä kestävällä pohjalla eikä velkaantumisen juoksuhiekassa. Jos rapautamme pohjan, jonka päälle kaikki on rakennettu, jätämme vain raunioita tulevaisuudelle.