Vasemmistoliitto esitti taannoin avauksen luopua nykyisen kaltaisista painotetuista luokista. Esitys nostaa pöydälle oleellisia kysymyksiä koulutuksemme kehittämisen suunnasta. Puolueen tavoite tasapuolistaa opetusta voi kuulostaa ensisilmäyksellä kannatettavalta, mutta käytännössä se voisi kaventaa lahjakkuuksien ja erityisosaamisen kehittymistä.
Painotettu opetus tarjoaa oppilaille mahdollisuuden syventyä itseään kiinnostaviin aineisiin ja kehittää osaamistaan omilla vahvuusalueillaan. Luonnontieteelliset, taiteelliset tai urheilupainotteiset luokat eivät ole elitismiä, vaan ne antavat nuorille tilaisuuden löytää ja kehittää lahjakkuuttaan. Kaikilla on vapaus ja mahdollisuus hakea painotettuihin luokkiin, eikä niiden perusluonteessa ole sinänsä mitään syrjivää. Ne ovat pikemminkin ovia avaava mahdollisuus nykyisessä koulujärjestelmässämme.
Erityisesti huippu-urheilijoille ja lahjakkaille oppilaille painotetut luokat ovat kullanarvoisia. Ne mahdollistavat intensiivisen harrastamisen tai syventymisen vaativiin oppiaineisiin. Tämä on sekä yksilön että yhteiskunnan etu. Ajatus siitä, että painotetuista luokista luopumalla parantaisimme opetuksemme laatua kokonaisuutena, on vaikeasti perusteltavissa järkiperäisesti.
Vasemmistoliiton tavoite tarjota painotettua opetusta tasapuolisesti kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä se todennäköisesti johtaisi kaikkien opetuksen tason laskemiseen. Aito tasa-arvo syntyy siitä, että jokaiselle tarjotaan mahdollisuus kasvaa omien kykyjensä mukaan.
Sen sijaan, että tuhotaan toimivia käytäntöjä, meidän tulisi keskittyä niihin kouluihin, joissa on todellisia haasteita. Lisäresurssit ja kohdennettu tuki ovat ne keinot, joilla voimme nostaa koulutuksemme tasoa. Erityisen iso ongelma on ollut siinä, että tietyissä kouluissa kuri ja järjestys on kokonaan lakannut vallitsemasta. Oppitunnit menevät oppimisen sijaan siihen, että opettajat yrittävät estää opetusta häiritseviä oppilaita, jotta kaikilla olisi mahdollisuus oppia. Toisiko painotusluokkien lakkauttaminen tähän ongelmaan ratkaisun?
Yleisenä linjauksena: ei kannata korjata sitä, mikä ei ole rikki. Painotusluokista luopuminen olisi lyhytnäköinen ratkaisu, joka johtaisi vain jaettuun kurjuuteen. Emme paranna koulutusta tekemällä kaikesta keskinkertaista. Suomalainen koulutus paranee ennemmin tarjoamalla monipuolisia ja innostavia oppimismahdollisuuksia. Mahdollisuuksien tasa-arvon hengessä meidän tulisi sen sijaan entistä enemmän keskittyä siihen, missä kouluissa ja luokissa on ongelmia, ja puuttua näihin täsmällisesti.
Hyvinvointialueuudistuksen jälkeen kuntavaaleissa yksittäinen suurin asia, josta kunnat päättävät, on kunnassa toteutettu sivistys ja koulutus. Suomalainen peruskoulu on tässä keskiössä, ja on siksi oleellista, että kunnissa on päättäjinä sellaisia ihmisiä, jotka ovat aidosti ajan tasalla koulujen ongelmista. Meidän täytyy ratkaista järjestelmämme nykyisiä ongelmia tilanteen pahentamisen sijaan.