Onko Trump populismin pääty?

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Alle viikon päästä, 20.1.2021, Joe Biden tulee vannomaan virkavalansa ja astuu virkaan Yhdysvaltojen uutena presidenttinä. Vaalien jälkeen on ollut poikkeuksellisen suuri määrä kaaosta. Mainitaksen esimerkiksi 6.1. Washington D.C.:ssä tehdyn kongressitalon valtauksen. Yritys horjuttaa amerikkalaista demokratiaa sen peruspilareista oli kansainvälistä kauhistusta herättävä loppu Donald Trumpin poikkeukselliselle presidenttikaudelle. Uskon että vuoden 2021 tapahtumat tulevat jäämään historiankirjoihin monestakin eri syystä.

Kysymys kuuluu — mitä seuraavaksi? Edustajainhuone äänesti Donald Trumpin syytteeseenpanosta kapinaan yllyttämisen pohjalta äänin 232 puolesta ja 197 vastaan. Todennäköisimmin Trump joutuu tällä kertaa todella vastuuseen teoistaan, joka antaisi ymmärtää että Trumpin poliittinen ura on ohi. Yhdysvaltain poliittinen kenttä ei ole enää sama kuin se oli vielä 5 vuotta sitten. Yleinen käsitys on, että oikeistopopulistiset puolueet ovat nähneet 2000-luvulla huiman nousun maailmalla, päästen jopa useissa eri maissa hallitusvastuuseen. Tästä ilmiöstä on seurannut useita eri lopputuloksia. Joissain maissa, kuten Italiassa, populismista on tullut politiikan normi. Toisaalta monessa maassa populismin kannatus on myös ehtinyt 2020-luvulle lähtiessä ummehtua sen huippulukemista.

En usko, vaikka toivonkin, että Yhdysvaltojen republikaaneista tulee enää entisensä. Vaikka Trump joutuisikin astumaan pois politiikasta, niin hänen kannattajansa eivät ole lähtemässä minnekään. Uskon, että Trumpin manttelin tulee ottamaan haltuun joku toinen vetovoimainen poliitikko, jolla on vaadittu ymmärrys ja karisma vedota Trumpin kannattajakunnan tunteisiin. Jää nähtäväksi toteutuuko arvioni, mutta Yhdysvalloissa populismilla on Trumpia merkittävästi pidempi historia.

Aikaisemmin esittämäni väite, että populismin laajamittainen nousu olisi jokin suuri lähihistoriamme ilmiö, ei mielestäni oikeastaan pidä paikkaansa. Muodossa tai toisessa, populismia on aina ollut politiikassa. Itse asiassa, melkein kaikki poliitikot hyödyntävät retoriikassaan joitain populistisia piirteitä, vaikka vain osa poliitikoista ja puolueista saa populistisen maineen. Osaa historiamme suurmiehistä, kuten esimerkiksi Rooman tasavallan Julius Caesaria, olisi voinut pitää aikansa suurpopulistina. Populismia on myös ollut meillä kotimaisessa politiikassa koko itsenäisen historiamme ajan. Vasemmistopopulismilla on ollut roolinsa niin varhaisessa SDP:ssä, SKP:ssä ja SKDL:ssä. Nykyisin vasemmistopopulismia ilmenee ensisijaisesti vasemmistoliitossa ja vihreissä. Vaikka niin usein kuvitellaankin, en usko että perussuomalaiset ovat ainoa puolue Suomessa, jota voisi pitää populistisena.

Suomessa populismin kehittäjänä ja oppi-isänä yleisesti pidetään Veikko Vennamoa, joka perusti varhaisen perussuomalaisten edeltäjän, Suomen Maaseudun Puolueen. Totuus on, että myös Suomen Kansandemokraattinen Liitto (SKDL) käytti samaa vahvasti tunteisiin vetoavaa puhetta ja kansan ja eliitin välistä kiilaa retoriikassaan. Vennamo oli poikkeuksellinen siinä, että hän siirsi retoriikan unohdetun kansan ja rötösherrojen väliseen asetelmaan marxistisesta luokkajaosta. Käytetyt termit ovat eri, mutta sama asetelma pitää.

En usko, että Trump on uuden populistisen aallon alku, taikka myöskään 2000-luvun aallon loppu. Mielestäni mediassa elätelty narratiivi, että oikeistopopulismi olisi laantuakseen Trumpin astuttua pois politiikasta on huono analyysi. Väite ei ota kaikkia faktoja, tai edes populismin pitkää historiaa huomioon. Syy populismin kasvuun monissa maissa on yksiselitteinen. Ihmiset ovat kyllästyneet valtaan juurtuneiden puolueiden päätöksentekoon. Joissain maissa, kuten esimerkiksi Itävallassa, Itävallan kansanpuolue (maan perinteinen keskustaoikeistolainen valtionhoitajapuolue), on Sebastian Kurzin johdolla mukautunut tilanteeseen ja päihittänyt populistiset kilpailijansa. Kun taas esimerkiksi Italiassa, populismista on tullut valtavirtaa, kun asialinjan puolueiden kyky reagoida populistisiin liikkeisiin ja äänestäjien tarpeisiin on ollut riittämätön.

Haluaisin lopuksi ilmoittaa teesistäni irrallisena asiana, että olen ehdolla Tampereella kuntavaaleissa kokoomuksen vaalilistalta. Ehdokkaana haluan tuoda esille asia- ja ratkaisukeskeisen oikeistolaiseen ideologiaan perustuvan vaihtoehdon, joka ei nojaudu populismiin.