Missä on suomalaisten poliitikkojen arvokkuus?

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Perinteisesti Suomessa poliitikot ovat aina edustaneet kansaa kansanläheisesti, mutta myös rooliin kuuluvalla arvokkuudella. Poliitikkojen toimiessa demokraattisesti valituissa luottamustoimissa nämä edustavat äänestäjiänsä ja tämä asettaa heille odotuksia toimia edustusroolissa asianmukaisella arvokkuudella. Jos poliitikko on äänestetty kansakunnan luottamuksella tärkeään rooliin, on halventavaa äänestäjiä kohtaan toimia epäasiallisesti.

Viime lauantaina, 16.5 Twitterissä käydyssä pääministeri Sanna Marinin ja oppositiopuheenjohtaja Petteri Orpon  sanaharkassa hivottiin taas poliitikon arvokkuuden rajapintaa. Eduskunnassa pidetyn kiihkeän täysistunnon jälkeen pääministeri Sanna Marin syytti Petteri Orpoa twitterissä oppositiopolitikoinnista valheellisilla väittämillä. Twitteristä on kasvanut suomalaisessa politiikkakulttuurissa eräänlainen ideologioiden ja poliitikkojen sotatanner. Lyhyeen 280 merkin rajaan pitää saada ytimekkäästi mahtumaan vahva signaali jolla ajaa oma näkemys kuulluksi. Tämän seurauksena, myös valtakunnallisella tasolla olevat poliitikot joskus unohtavat asianmukaisen politiikan kielenkäyttökoodiston.

Lipsahdukset kuitenkin asettavat esimerkin tulevaisuutta varten. Jos myös Suomen pääministeri epäonnistuu kielenkäyttökoodiston noudattamisessa, miksi kenenkään muunkaan kuuluisi noudattaa sitä. Jossain vaiheessa, kun huomataan että aniharvasta lipsahduksesta ollaan päädytty siihen että loukkaava kielenkäyttö on ”uusi normaali”, ei ole enää takaisin paluuta.

Poliitikkojen epäasiallinen toiminta alentaa luottamusroolien arvokkuutta ja heikentää täten myös arvovaltaa jota poliitikkona olemiseen kuuluu. Ilman demokraattista mandaattia ja arvovaltaa on mahdotonta myöskään tehdä uskottavaa politiikkaa. Miksi kansa ottaisi poliitikot tosissaan jos nämäkään eivät nähtävästi ota itseään ja toisiaan tosissaan? Olisi koko suomalaisen poliittisen kentän yhteinen etu, jos hallitus ja oppositio pystyisivät myös kriisiaikana käyttäytymään jo onnistuneiksi todettujen normien pohjalta.

Maissa joissa poliittisen keskustelu on räväkämpää, isot poliittiset kysymykset helposti polarisoivat koko kansan. Brexit Iso-Britanniassa tai Donald Trumpin politiikka Yhdysvalloissa edustavat nykypolitiikassa poliittisen keskustelun ja yhteisymmärryksen epäonnistumista. Riippumatta siitä kuinka haastavista poliittisista kysymyksistä on kyse, pitäisi aiheista pystyä keskustelemaan asiallisesti. Asiat taistelevat, eivät henkilöt. Mittaavan sananvapauden mukana tulee myös kaikkien velvollisuus kantaa vastuu omista sanomisistaan. On mielestäni kaikkien meidän yhteinen tehtävä varmistaa että poliittinen keskustelu pysyy asiallisena ja säilytämme politiikkaan kuuluvan arvokkuuden.