Miksi emme puhu vaurastumisesta taloudellisen eriarvoisuuden sijaan?

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Suomalainen hyvinvointivaltio on rakentunut eriarvoisuuden kitkemisen ja mahdollisuuksien tasa-arvon pohjalle. Tämä tavoite on osoittautunut suomalaisen menestystarinan toimivaksi reseptiksi tuottaessaan meille suuren määrän hyvinvointia.

Eriarvoisuudesta keskusteleminen on tärkeää, mutta tätä keskustelua pitäisi pystyä käymään faktat eikä tunteet edellä. Kun puhutaan taloudellisesta eriarvoisuudesta, voi todeta Gini-kertoimella, kuinka Suomi on jo pitkään ollut yksi matalimman Gini-arvon ja täten taloudellisen eriarvoisuuden maista. Voi myös todeta, että Suomen Gini-kerroin on pysynyt koko 2000-luvun miltei samana.

Väitetty kasvava taloudellinen eriarvoisuus ei vastaa suomalaisessa kontekstissa todellisuutta. Erityisesti nyt suomalaisten ostovoiman heikentyessä holtittoman inflaation seurauksena, täytyy talouspolitiikkaa tehdä faktat edellä. Meillä ei ole varaa tehdä lisää virheitä.

Taloudellisen tasapäistämisen sijaan pitäisi panostaa kaikkien suomalaisten varallisuuden kasvattamiseen. Tässä kriittisessä tilastossa olemme jääneet merkittävästi jälkeen esimerkiksi muista Pohjoismaista. Suomalaiset eivät yksinkertaisesti vaurastu samalla tahdilla kuin muut. Vuoden 2021 Credit Suisse World Report on huolestuttavaa luettavaa suomalaisten kannalta. Tilasto mittaa aikuisten keskiarvollista kokonaisvarallisuutta.

Tilastossa on syytä huomioida, kuinka kyse ei ole mediaanivarallisuudesta. Todellisuudessa keskimääräinen suomalainen omistaa merkittävästi vähemmän kuin keskiarvo esittää. Lisäksi pitää huomioida, kuinka merkittävällä osalla suomalaisista varallisuus on vahvasti sidottuna asuntovarallisuuteen. Tämä huomioiden, keskiarvollisesti suomalaisilla ei ole länsimaisilla standardeilla kovinkaan paljoa varallisuutta. Tämä on ongelma, joka vaatii ratkaisua.

Toimia varallisuuden kasvattamiseksi on tehtävissä. Veropolitiikkaamme on syytä muuttaa. Suomalainen yhteiskunta ei ole kestävällä pohjalla, jos kaikki ylijäämä mitä veronmaksaja tuottaa menee valtion ja poliitikkojen mielivallan alle. Veronmaksajalla on oikeus tuloihinsa. Tällä hetkellä tätä oikeutta ei juuri lainkaan kunnioiteta.

Vallitseva tila oikeutetaan suomalaisen hyvinvointivaltion olemassaololla. Mistään ei ole varaa leikata eikä veroja voi laskea. Silloin väitetysti yhteiskuntamallimme romahtaa ja rahat eivät riitä mihinkään. Kun kuitenkin tarkastelemme muita Pohjoismaita tai muita kilpamaitamme, valtaosa näistä kykenee toteuttamaan samat palvelut suhteellisesti pienemmällä julkisella sektorilla.

Tämä ei tarkoita sitä etteikö myös eriarvoisuuteen pitäisi puuttua. Erityisesti nostaisin huomioksi koulutuksen ja kouluttautumisen eriarvoistumisen Suomessa. Yhä useammin korkeakouluttautuminen periytyy ja koulumenestys korreloi sosioekonomisen aseman kanssa. Myös sillä missä käy peruskoulun on yhä useammin väliä. Seurauksena on Suomen PISA-tulosten taantuminen.

Valtio ei ole läheskään aina ratkaisu ja poliitikot ovat yhtä erehtyväisiä kuin muut ihmiset. Tästä syystä on täysin perusteltua kumota vallan ja pääoman keskittäminen ja antaa ihmisten itse päättää varallisuudestaan. Ratkaisut suomalaisten ongelmiin eivät ole tasapäistämispolitiikassa. Ne ovat kasvavan kansantalouden luomisessa.