Kotihoidon tukeen kuuluu panostaa

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

On lukuisia syitä siihen, miksi kotihoidontuki on järkevä lapsiperheille suunnattu taloudellinen tuki. Esimerkiksi Yle teki tutkimuksen asiasta vuonna 2017 artikkelissaan “Mihin veroeurosi menevät? Palvelujen todelliset hintalaput yllättävät” (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/11/mihin-veroeurosi-menevat-palvelujen-todelliset-hintalaput-yllattavat)

Artikkelissa todetaan, että esimerkiksi 4-henkisen perheen kahden lapsen varhaiskasvatus maksaa Helsingin kaupungille 3000 euroa kuukaudessa. Hinta on suuri. Samaan aikaan valtakunnallisesti maksettu kotihoidontuki hoitorahalla ja hoitolisällä on merkittävästi kustannustehokkaampaa. Vaikka mukaan laskettaisiin kuntakohtainen kotihoidon lisä, on kotihoito kustannuksiltaan selvästi halvempi kuin varhaiskasvatuksen järjestäminen.

Voi kuitenkin vasta-argumentoida, että lasten pitäminen varhaiskasvatuksessa mahdollistaa molemmilta vanhemmilta täysipäiväisen töissä käymisen, jonka tuomat verotulot valtiolle voivat maksaa varhaiskasvatuksen tuottamat kulut moninkertaisesti takaisin riippuen vanhempien tulotasosta. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten mediaanipalkka tammikuussa 2022 oli 2968 euroa. Puhtaasti kyseisen määrän kuukausituloja vuoden verran saavan maksama rahallinen määrä veroissa vuodessa on Vero.fi:n laskurin mukaan 5051,49 euroa. Kulut yksittäisestä lapsesta varhaiskasvatuksessa Helsingissä ovat taas aikaisemman mittarin mukaan kuukaudessa 1500 euroa. On syytä tietysti silti huomioida, että kaikkialla Suomessa varaiskasvatuksen järjestäminen ei ole aivan yhtä kallista kuin Helsingissä.

Mediaanituloja, eli keskimmäisen suomalaisen tuloja mitatessa, vanhemman pitäminen työelämässä ei välttämättä olekaan valtiolle taloudellisin vaihtoehto. Kun otetaan huomioon erityisesti pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen ruuhkautuminen, olisi valtion kannalta toivottavaa, jos useampi suomalainen perhe harkitsisi kotihoitoa varhaiskasvatuksen sijasta. Lopputuloksena olisi laadukkaampi ja vähemmän ruuhkautunut varhaiskasvatus niille, jotka tätä tarvitsevat sekä säästetyt kulut valtiolle. Asian inhimillistä puolta huomioidessa vanhempi saa myös mahdollisuuden viettää enemmän aikaa lapsensa kanssa töiden sijasta. Vietetty aika omien lasten kanssa on vain siinä hetkessä ja itsessään äärimmäisen arvokasta.

Nähdäkseni kotihoidontuki edistää myös vanhempien mahdollisuuksien tasa-arvoa tehdä parhaaksi näkemänsä ratkaisut lapsilleen. Lapsen laittaminen varhaiskasvatukseen on monille perheille välttämätön ratkaisu, mutta sen ei kuulu tarkoittaa sitä, että sen pitäisi olla kaikkien ratkaisu. Varhaiskasvatus voidaan nähdä erityisesti maahanmuuttajataustaisten perheiden lapsille integraation välineenä, jossa osallistuminen suomalaiseen yhteisöön jo pienestä iästä alkaen estää segregoitumista. Pidän myös itse tätä äärimmäisen hyvänä huomiona. Tämä pikemminkin tarkoittaisi kuitenkin sitä, että erityisjärjestelyjä varhaiskasvatukseen osallistumisesta pitäisi kohdistaa maahanmuuttajataustaisiin lapsiperheisiin, eikä tasapäistämispolitiikan hengessä kaikkiin suomalaisiin lapsiperheisiin. Mielestäni apu kuuluu kohdistaa aina sinne, missä sitä tarvitaan eniten.

Ylipäätänsä suomalaista perhepolitiikkaa riivaa ongelma, jossa perhepolitiikkaa ei ensisijaisesti tehdä perheiden etua harkiten. Perhepolitiikkaa on tehdään liian usein muita tarkoitusperiä ajatellen. Mielestäni on varsinainen tragedia, että yhä harvempi Suomessa haluaa perustaa perheen, tai ei yksinkertaisesti saa edellytyksiä perheen perustamiseen. Yksinäisyys on Suomessa ollut huolestuttava kasvuilmiö ja uskon perheiden merkityksen laskun olevan siihen merkittävä osasyy. Perheiden mureneminen instituutiona on valtava uhka. Tämä ei ole mielestäni samantekevä ihmisten oma epäonnistuminen, vaan koko yhteiskunnan ongelma, johon pitää pyrkiä löytämään poliittisia ratkaisuja.

Suomalainen perhepolitiikka vaatii ryhdistäytymistä. Tämä vaatii monialaisia ratkaisuja monimutkaiseen ongelmaan. Taloudellisten kannustimien korjaaminen on näistä yksi osatekijä. Nähdäkseni on perusteltua, että kotihoidontukea korotettaisiin entisestään. Myös vanhemmuus on yhteiskunnalle äärimmäisen arvokasta työtä.