Hallitus vie nuorilta mahdollisuuden omistusasumiseen
Martti PaldaniusTämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).
Marinin hallitus on kaavailemassa nuorten taloudellisten mahdollisuuksien kannalta potentiaalisesti turmiollista asuntolainojen velkakattoa, joka olisi noin viisinkertainen vuotuisiin bruttotuloihin nähden. Esitys on ongelmallinen ensinnäkin siinä, että se rajoittaa yksilöiden taloudellisia vapauksia, ja olisi luonteeltaan täysin sosialistinen. Toisekseen päätös eritoten haittaisi nuorten mahdollisuuksia ikinä päästä kiinni omistusasumiseen.
Syy muutokselle perustellaan suomalaisten kotitalouksien vakaalla velkaantumisen kasvulla. Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston osastopäällikön Pauli Kariniemen mukaan uusia asuntolainoja ottaneiden kotitalouksien kokonaisvelat ovat kahdessa vuodessa edelleen kasvaneet tuloihin nähden.
Lieneeko ongelma siinä, että ihmiset ovat holtittomia lainanottajia, jotka eivät osaisi pitää omista talousasioistaan huolta, vaiko siinä että suomalaisia verotetaan niin armottomasti, että meillä ei ole realistisia edellytyksiä tienata ja maksaa otettuja lainoja takaisin? Uskon vahvasti siihen, että keskimääräinen suomalainen on kohtuullisen vakaa ja konservatiivinen omissa taloudellisissa päätöksissään. Hallitus on kuitenkin myös tässä ottanut ratkaisuksi päätöksien tekemisen puolestamme sattumanvaraisella velkakatolla, joka ei huomioi erilaisten ihmisten toisistaan poikkeavia taloustilanteita. Onko liian vaikeaa ratkaista oikeita ongelmia velkaantumisen takana ja kunnioittaa ihmisten vapautta?
Nuorten kannalta velkakatto on kuitenkin aidosti turmiollinen, potentiaalisesti estäen omistusasumisen suurimman kysynnän asuinalueissa esimerkiksi PK-seudulla. Suomen kasvukeskukset tulevat vääjäämättömästi kiinnostamaan kasvavissa määrin syrjäseutujen kuntien nuoria. Korkeakoulut ja työpaikat kutsuvat kaupunkeihin. Tämä johtaa luonnollisesti myös elämän siirtymiseen muuttokuntaan ja täten myös kiinnostuksen kasvun omistusasumiseen. Suomalaiset kasvukeskukset ovat useimmiten elinvoimaisia, puhtaita, lähellä luontoa ja laadukkaiden palveluiden ympäröimiä. Väistämättä tämä luo pysyviä paineita asuntomarkkinoiden hintojen nousuun.
Taloustieteellisesti katsottuna asuntolaina ei edes ole ongelmallinen vakaiden tulojen asettuvalle keskiluokkaiselle perheelle, mikäli markkinat eivät kuplaudu. Asuntolainalla samalla investoidaan merkittävään sijoituskohteeseen, joka on viisaalle ostajalle yhtä arvokas kuin ostettaessa, mikäli asunto myydään. Jos haluaa estää asuntomarkkinakuplia, niin tähän on parempiakin keinoja kuin sosialistinen velkakatto. Velkakatto on myös tasa-arvokysymys siten, että hyvätuloisista perheistä olevat nuoret pääsevät vanhempansa takaamina ottamaan edelleen isoja lainoja, kun taas pienituloisista perheistä tuleville velkakatto on selvästi edun vastainen.
Ratkaisut suomalaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin eivät voi löytyä lisätystä verotuksesta ja säätelystä. Päinvastoin, ne ovat syy ongelmillemme. Jos suomalaisten tuloja verotettaisiin yhtä vähän ja olisimme yhtä joustavissa työmarkkinoissa kuin muissa meitä paremmin menestyvissä maissa, niin ongelmamme ratkaisut löytyisivät omatoimisesti. Sen sijaan Marinin hallitus nähtävästi näkee, että “sillä se lähtee millä se myös tulikin” ja kurittaa kansaa uusilla tempauksilla jotka vaikeuttavat arkea. Näyttää kuitenkin siltä, että sijoittaminen ja vaurastuminen on aina väärin sosialistihallituksen mielestä, oli kyseessä sitten omistusasunto tai mikään muu asia.