Orpon hallitus on toteuttanut monia rohkeita uudistuksia hallituskaudellaan. Nämä ansiot uhkaavat kuitenkin jäädä yhden ratkaisemattoman ongelman varjoon: Suomen valtio otti valtiovarainministeriön arvion mukaan vuonna 2025 uutta lainaa 17,8 miljardia euroa. Jos Orpon hallitus ei toteuta lisätoimia velkakehityksen hillitsemiseksi, tulee tästä todennäköisesti hallituksen yksittäinen suurin virhe.
Velkaantumisen salliminen nyt tapahtuu suoraan tulevien sukupolvien kustannuksella. Valtionvelkamme lähestyy pelottavan nopeasti yli 200 miljardia euroa. Näiden tosiasioiden edessä toimimattomuus ei ole vaihtoehto. On selvää, että jo nyt toteutetun historiallisen suuren mittakaavan leikkauksien toteuttamisen jälkeen poliittinen tahtotila lisäleikkauksille on heikompi. Tästä huolimatta valtiontalouden tasapainottaminen on välttämätöntä ja ongelman ratkaisemisen pitkittäminen tulee vain pahentamaan isänmaan tilannetta.
Samalla suomalaisten verotus on lähes tapissa. Maamme kokonaisveroaste on OECD-maiden huippuluokkaa. Jos Suomen taloudelliset ongelmat ratkeaisivat verotuksella, olisimme väistämättä tässä jo onnistuneet. Ongelmamme on nimenomaan valtiontalouden ylisuuret menot tuloihin nähden. Samaan aikaan talouskasvumme on sakannut jo useiden vuosien ajan eikä taikakeinoja tämän muuttamiseksi olla keksitty. Siksi valtiontalouden ahdinkoon tarvitaan entistä tiukempaa talouskuria. Moni poliitikko näyttää tällä hetkellä odottavan kuin kuuta nousevaa tätä taianomaista talouskasvua, joka pelastaisi päättäjät tekemästä vaikeita päätöksiä.
Usein väitetäänkin, että lisäleikkaukset tukahduttaisivat kasvun. Tämä argumentti sivuuttaa sen tosiasian, että kasvu, joka tapahtuu valtiontalouden velkaantumisen kautta, ei ole käytännön tasolla kestävää. Velkarahalla ylläpidetty kysyntä luo vain näennäistä vaurautta, joka katoaa rahoituksen ehtojen kiristyessä ja luotonantajien luottamuksen horjuessa. Todellinen ja kestävä talouskasvu syntyy tuottavuuden paranemisesta, investoinneista ja toimivista markkinoista, ei siitä, että valtio siirtää rakenteellisten ongelmien ratkaisemista tulevaisuuteen. Mikäli kasvu olisi syntynyt velkaelvytyksellä, Suomen talouden olisi pitänyt olla jo vuosia nousu-uralla, eikä päinvastoin. Siksi väite leikkausten kasvua tukahduttavasta vaikutuksesta kääntyy lopulta itseään vastaan: juuri talouskurin ja markkinaehtoisen kasvun puute on ollut keskeinen syy siihen, ettei kestävää kasvua ole saatu aikaan.
Leikkausten toteuttaminen ei ole koskaan miellyttävää, vaikka se olisikin perusteltua. Selvästi huonompi vaihtoehto olisi kuitenkin antaa valtiontalouden ajautua hallitsemattomaan kriisiin, jossa päätösvalta siirtyy lopulta pois meiltä itseltämme. Troikan käsissä Suomella ei olisi juurikaan päätösvaltaa siitä, kuinka maamme taloutta ohjataan. Päätöksiä ei tehtäisi maamme etu edellä, vaan kansainvälisten velkojien maksusaamisten toteutumisen ehdoilla.
Taloudellinen liikkumavara on myös turvallisuuskysymys. Turvallisuuspoliittisesti arvaamattomina aikoina taloutemme on oltava kunnossa, tai vaihtoehdot kapenevat kriisitilanteessa nopeasti.