Espoossa on jo liikaa betonibrutalismia

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Länsiväylässä. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Espoo kasvaa nopealla vauhdilla. Tahti edellyttää rakentamista, mutta sitä ei kuuluisi tehdä millä ehdoilla hyvänsä välittämättä kaupungin viihtyisyydestä. Yhä useampi espoolainen alue täyttyy korkeasta, sieluttomasta ja harmaasta rakentamisesta, noudattaen betonibrutalistisia ja muita karuja modernistisia arkkitehtuurisuuntauksia. Kuvaavaa on, että Espoon rakentamisessa käytetään lähes viidennes Suomen betonista.

Helsingin Kruunuvuorenrantaan nousevat uusjugend-kerrostalot osoittavat, että nykyisinkin voidaan rakentaa kauniisti, jos niin vain halutaan. Espoossa voitaisiin ottaa tästä mallia. On ymmärrettävää, että erityisesti liikenneyhtymien äärelle rakennetaan tiiviisti korkeita rakennuksia, mutta tähän pitäisi pystyä kauneus ja luonnonläheisyys mielessä.

Lisäksi on todettava, että Espoolle ominaiset pientaloalueet nauttivat kyselytutkimusten perusteella laajaa kannatusta kaupungin asukkaiden keskuudessa. Olisi virhe sivuuttaa tämä merkittävä vetovoimatekijä, sillä monelle Espoo on muuttokohde juuri siksi, että täällä on rauhallisempaa kuin kaupungin sydämen vilinässä – tilaa ja mahdollisuuksia unohtamatta.

Väitän myös, että pientalorakentaminen on viihtyisämpää kuin lähiympäristön asfaltilla peittäminen. Viihtyisyyden tulisikin olla päättäjien tärkeimpiä päämääriä. Espoo on maantieteellisesti suuri ja tilaa rakentamiselle kyllä löytyy. Kauniin rakentamisen pitäisi olla tavoite päättäjillemme.