Elokapina ja hallituksen silmänkääntötemppu

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Viime päivinä kotimaan uutisissa ehdottomasti eniten huomiota on herättänyt elokapinan mielenosoitus Helsingissä. Kun ollaan vielä tarkempia, huomiota on kiinnitetty eniten poliisin toimintaan 3. lokakuuta elokapinan mielenosoituksen aiheuttaman tiesulun purkamisessa. Poliisi käytti pakkokeinoja tiesulun purkamiseen käyttäessään kaasusumuttimia mielenosoittajia vastaan. En kommentoi sen syvällisemmin itse tapahtunutta, mutta oma näkemykseni tapahtuneesta saatavilla olevan tiedon nojalla on, että poliisi toimi perustellusti. Kuitenkin mielestäni tätä aihetta mielenkiintoisempi kysymys on, miksi elokapina osoittaa mieltään?

Mielestäni on jopa perusteltua, että elokapina on päätynyt marssimaan kaduille. Ovathan niin sanotusti ”heidän miehet” vallan kahvassa, kun hallitusta johtaa punavihreiden puolueiden koalitio. Tästä riippumatta on tuskaisan selvää, ettei nopeita ja aidosti merkittäviä ilmastotoimia ole näkyvissä. Esimerkiksi vihreiden viimeisin ilmasto voitto, joka sai mitään merkittävää median huomiota, oli budjettiriihessä neuvoteltu turpeen verotuksen lattiahintamekanismi. Aiheesta uutisoitiin paljon johtuen hallituksen sisäisistä riidoista keskustan ja vihreiden välillä. Neuvottelutulos oli vihreille merkittävä symbolinen voitto, mutta todelliset hyödyt ilmastolle tulevat jäämään tätä vaatimattomammiksi. Jos Suomi tosissaan pyrkii hiilineutraaliksi valtioksi, niin siihen vaaditaan paljon muutakin kuin työssäkäyntiveroja ja maaseudun elämäntavan tuhoaminen yksi elinkeino kerrallaan.

Hallituksella on käynyt hyvä onni siinä, että mielenosoitus on nyt tarrautunut alkuperäisen sanoman kannalta epäolennaiseen. Hallitus on toistaiseksi jättänyt hyvin heikon listan oikeita ilmastotoimia verrattuna siihen, mitä oltiin lupaamassa vaalien aikana. Sen sijaan hallitus on onnistunut harjoittamaan sosialismia ilmastotoimien varjossa. Hallitus teettää uusia veroja ja suurempaa valtiota. Ilmastotoimien kannalta vaikeat päätökset jätetään etäälle tulevaisuuteen ja esimerkiksi hiiliveron käyttöönotto on jäänyt vain puheen tasolle. Myöskään yhteisöveron vähennyksiä cleantech-yrityksille ei olla otettu edes harkintaan. Muitakaan projekteja, joilla Suomesta saataisiin päästöneutraalin ja puhtaan ympäristön integroivan yrittäjyyden kärkimaa ei ole näkynyt. Mielestäni tätä voi luonnehtia hallituksen petolliseksi silmänkääntötempuksi. Punavihreä hallitus on onnistunut hyvesignaloinnilla ja silkalla puheella luomaan vaikutelman ilmastoystävällisestä hallituksesta, kun todellisuudessa kyseessä on tässäkin asiassa varsin keskinkertainen ja vaatimattomilla saavutuksilla varustettu hallitus.

En usko että Suomi onnistuu Rinteen hallituksen linjaamassa tavoitteessa hiilineutraalista Suomesta vuoteen 2035 mennessä. Tämä vaatisi yritystoiminnan valjastamista luovan tuhon kautta edistämään kyseistä tavoitetta. Niitä yrityksiä jotka toimivat päästöneutraalia tulevaisuutta vaativien edellytyksien mukaan pitäisi tukea mittaavin veroalennuksin, jotta meillä olisi mitään mahdollisuutta pelastaa jo nyt Suomesta katoava teollisuus ja tuotanto. Valitettavasti hallituksellamme tuntuu olevan kapea maailmankuva, jossa ilmastotoimet ovat vastakkainasettelussa yrittäjyyden kanssa. Päinvastoin, Suomella on edellytykset hyödyntää jatkuvasti laajenevaa markkinaa, jossa on kysyntää erilaisille uusille ympäristöteknologioille. On tuskastuttavaa katsoa rehellisesti ilmastosta huolestuneena ekomodernistina, kuinka hallitusta tuntuu kiinnostavan oikeiden ratkaisujen sijasta sen antama vaikutelma ja oma imago.