Autoilu on espoolainen elinehto

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Länsiväylässä. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Espoo on vahvasti autoilun varaan rakentunut kaupunki. Moni meistä on valinnut Espoon kodikseen nimenomaan siksi, että täällä liikkuminen on sujuvaa ja koska autoilu on varteenotettava ja toimiva vaihtoehto liikkumiseen. Autoilu ei ole Espoossa vain kulkutapa muiden joukossa, vaan monelle se on selvä elinehto.

Säännöllisin väliajoin kuulee puheenvuoroja siitä, että autoilua pitäisi rajoittaa ja kaupunkia kehittää joukkoliikenteen ja pyöräilyn ehdoilla. Ehdotukset ruuhkamaksuista, autoteiden muuttamisesta kevyelle liikenteelle ja parkkipaikkojen rajaamisesta eivät ole ollenkaan uusia. Väitän, että nämä muutokset eivät olisi keskimääräisen espoolaisen eduksi.

Espoon erityispiirteitä ovat kaupungin maantieteellinen laajuus ja haja-asutus. Kaupunkirakenne on jo pitkään perustunut siihen, että palvelut, kodit ja työpaikat sijaitsevat moneen muuhun kaupunkiin nähden selvästi hajallaan. Kaikilla espoolaiset eivät asu tai työskentele metro- tai junaradan varrella, jolloin monille auto on ainoa tehokas ja käytännöllinen tapa päästä työpaikalle, kouluun ja harrastuksiin.

Ehdotukset, joissa keskustellaan autoilun kustannusten nostamisesta tai pysäköintipaikkojen vähentämisestä, iskevät suoraan espoolaisten arkeen ja tekevät tavallisen espoolaisen elämästä hankalampaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan autoilu tarkoittaa tavalliselle espoolaiselle vapautta ja kätevyyttä arjessa. Tämä on kaupunkimme vetovoimaisuuden ytimessä.

Autoilun puolella oleminen ei tarkoita, että olisimme joukkoliikenteen kehittämistä vastaan – päinvastoin. On järkevää tarjota vaihtoehtoja, mutta näiden ei pidä tulla autoilijoiden oikeuksien tai sujuvan liikkumisen kustannuksella. Molempia pystyy ja kannattaakin kehittää toinen toisiaan poissulkematta.

Kaiken lisäksi meillä on selvä tapausesimerkki naapuristamme ja maamme pääkaupungista Helsingistä, jossa ideologisesti autoilijavihamielinen linja on ottanut vallan. Lopputuloksena on kauppakeskusten ja kivijalkaliikkeiden näivettyminen ja Helsinkiin autoilevien tyytyväisyyden romahtaminen. Fiksu kaupunki ymmärtää palvella asukkaitaan monipuolisesti, todellisuus eikä ideologia edellä.