Suomalaisten ostovoima sukeltaa – yksinkertaisia ratkaisuja ei ole

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Maailmanpoliittinen tilanne on Suomelle hankala. Jo vuosia kansainvälinen tavaraliikenne on kärsinyt logististisista ongelmista samalla kun markkinoita on sekoittanut maailmanlaajuinen pandemia. Myös äärimmäisen merkittävä, mutta suhteellisen vähän puhuttu kansainvälinen mikrosirupula vaikeuttaa lukuisten teollisten alojen toimintaa.

Helmikuun 24. päivä alkanut Venäjän hyökkäys Ukrainaan on pysäyttänyt Ukrainan kautta kulkeneen kansainvälisen elintarvikeliikenteen. EU:n ja sen jäsenmaiden pakotteet Venäjää vastaan ovat iskeneet osaltaan myös kotimaisiin markkinoihin.

Nämä kriisit ovat olleet Marinin hallituksen tahdosta riippumattomia, mutta ongelmien seuraukset kuohuvat vailla vastatoimia. Inflaatio on rajussa kasvussa. Keskuspankkien on täten luovuttava jo pitkään jatkuneista matalista ohjauskoroista, jotta inflaatioon saataisiin puututtua. Seuraukset lukuisiin markkinoihin ovat tästä väistämättä merkittävät. 

Viimeisimpien merkkien valossa voidaan ennustaa, että Suomen ja muiden länsimaiden talous on siirtymässä kohti lamaa, sillä EKP:n määrällisen elvytyksen rahapolitiikka on epäonnistunut eikä EU:ssa olla onnistuttu puuttumaan niihin rakenteellisiin ongelmiin, jotka lamauttavat eurooppalaisia talouksia. Euron ja EKP:n yhteisvaikutuksesta markkinamekanismi on tuhoutunut euroalueella täysin. Havainnollistava esimerkki tästä on Italian pitkään nauttima kyky saada valtionlainaa lähes samalla korolla kuin Saksa, vaikka Italian talouden tila ja siihen liittyvä markkinariski ei tätä toimivissa järjestelmässä voisi koskaan oikeuttaa.

Tavallisen suomalaisen kannalta tilanne on vaikea, mutta toimia ongelmien lievittämiseen kotimaassa täytyy tehdä. Inflaation ja elinkustannusten jyllääminen on hallaa suomalaisten hyvinvoinnille. Aalto-yliopiston professori Matti Pohjola kuvasi Pyhtäältä pöydältä -keskustelussa, kuinka “Inflaatio on yleinen vero.” Taloudellinen epävarmuus kasvaa, säästöjen arvo laskee ja kyky ostaa hyödykkeitä heikkenee.

Ensitöikseen hallitus voisi laskea suomalaista verotusta länsimaiselle keskitasolle. Jos ollaan vielä tarkempia, koko Suomen verotusmallia pitäisi uudistaa. Energian tai bensan verotuksen suora laskeminen on kuin laastarilla peittäisi avohaavan. Työmarkkinoiden joustavoittaminen hankalan työllisyyden tilassa sekä julkistalouden menojen karsiminen valtiolainojen korkojen noustessa on välttämätöntä, jos lamasta ja väestörakenteen kestävyysvajeesta halutaan selvitä. Palkkaralliin lähteminen nykyisessä taloustilanteessa on sekä EK:n että SAK:n vastustama ajatus. Palkankorotukset kalvaisivat suomalaisen työn kustannuskilpailukykyä heikentäen taloutta entisestään. Työn hinta Suomessa on jo verotuksen, kankeiden työmarkkinoiden sekä yhteisvaluutan takia korkeampi kuin monessa verrokkimaassa. Kun valuutta tai työmarkkinat eivät jousta, suomalaisten työttömyys joustaa.

Meillä ei ole varaa siirtyä populistiseen päätöksentekoon, vaan ratkaisuja on löydettävä suurempiin ilmiöihin, jotka vaikuttavat kansantalouden tilaan. Työmarkkinauudistuksia vaaditaan, ratkaisuja kestävyysvajeeseen on saatava helpottamalla taloudellista lisäarvoa tuottavaa työperäistä maahanmuuttoa sekä edistämällä suomalaista perhepolitiikkaa. Suomalainen veroaste on laskettava muiden länsimaiden tasolle samalla siirtäen veropohjaa vois työn verotuksesta. Velaksi eläminen tulevien sukupolvien kustannuksella on lopetettava. Päätöksenteossa tarvitaan nyt malttia ja rautaisia hermoja.