← Takaisin blogiin

Lännellä ei ole varaa heikkouteen

Martti Paldanius

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Politiikan tutkija Francis Fukuyama julisti vuonna 1992 ilmestyneessä kirjassaan “Historian loppu ja viimeinen ihminen”, kuinka kapitalismi ja länsimaalainen liberaalidemokratia ovat voittaneet ideologioiden välisen kamppailun. Fukuyaman mukaan kylmän sodan päättyminen ei merkinnyt vain geopoliittisen konfliktin päättymistä, vaan myös ihmiskunnan ideologisen kehityksen päätepistettä.

Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 viimeisetkin toiveajatukset ideologioiden ja kansakuntien välisten taisteluiden päätöksestä ovat hävinneet. Länsi on jälleen tilanteessa, jossa meillä on selvästi kilpailevia ideologioita ja autoritäärisiä hallintoja, jotka haluavat haastaa liberaalin demokratian ja läntisen poliittisen hegemonian. Keskeisimpinä ideologisina vastustajina voidaan nähdä olevan Kiina, Venäjä ja Iran. Jälkiviisaasti jopa naiivina pidettävä ajatus suorasta ja varmasta kehityskulusta rauhanomaiseen, liberaaliin demokratiaan perustuvaan maailmaan näyttäisi vaaraantuneen.

Vladimir Putinin johtama Venäjä on lopullisesti tuhonnut mainitunlaisen kehityskulun avoimempaan ja rauhanomaisempaan tulevaisuuteen. Sen sijaan edessämme on pian kolme vuotta jatkunut sota Ukrainassa sekä poliittisten jännitteiden nouseminen uusiin huippuihin Euroopassa. Samaan aikaan Kiina tähyää kohti Taiwania. On vähintäänkin suuri riski siihen, että näiden kahden eri hallinnon välillä syttyy suora konflikti, sillä Xi Jinping vannoo Kiinan jälleenyhdistymistä Taiwanin kanssa.

Tässä tilanteessa lännellä ei ole varaa heikkouteen. Meidän on ymmärrettävä, että ideologinen kamppailu ei ole ohi – päinvastoin se on intensiivisempää kuin vuosikymmeniin. Demokratioiden on pystyttävä puolustamaan arvojaan ja etujaan määrätietoisesti, oli kyse sitten taloudellisista pakotteista, sotilaallisesta tuesta liittolaisille tai strategisten resurssien turvaamisesta. Heikkouden tai epäröinnin osoittaminen vain rohkaisee autoritäärisiä valtioita testaamaan lännen puolustustahtoa yhä pidemmälle.

Kun sota Ukrainassa jatkuu yhä pidempään ja länsi edelleen kompuroi vaikuttavan tuen antamisessa kamppailussa Venäjän hallintoa vastaan, osoitamme omaa heikkouttamme. On suuri ihme, että Ukraina seisoo siinä missä se seisoo tällä hetkellä. Läntiset maat tarvitsevat selkärankaa arvojensa puolustamiseen.

Nykyinen tilanne ei kuitenkaan ole toivoton lännelle. Venäjän alkuperäinen suunnitelma, jonka tarkoituksena oli vallata Kiova ja asettaa sinne nukkehallitus, kariutui nopeasti, kun Ukrainan joukot ryhtyivät länsimaiden tuella ankaraan vastarintaan. Sen sijaan, että konflikti olisi laajentanut Venäjän vaikutusvaltaa, toi se esiin liberaalien demokratioiden kestävyyden ja autoritaarisen ylimielisyyden sudenkuopat. Venäjä on todennäköisesti pysyvästi vaurioitunut sodasta niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti.

Samaan aikaan Lähi-idässä Iranin johtama “Vastarinnan akseli” on kärsinyt lukuisia tappioita Libanonissa valtaa pitävän Hizbollahin sekä Gazassa hallitsevan Hamasin päätyessä polvilleen ja Assadin hallinnon kaatuessa kokonaan Syyriassa. Iran kärsii poikkeuksellisen suurista levottomuuksista poliittisesti tukahduttavan hallinnon seurauksena.

Yhden läntisen yhteiskunnan suurimpien johtajien, Ronald Reaganin, sanoin rauha saavutetaan voiman kautta. Lännellä on moraalinen velvollisuus käyttää voimaansa oikeudenmukaisuuden ja vapauden puolustamiseksi siellä, missä se on uhattuna. Autoritääriset hallinnot kunnioittavat vain voimaa, ja siksi lännen on osoitettava sekä moraalista että sotilaallista selkärankaa vastauksena nykypäivän haasteisiin.