Hallitus: Miksi siirrätte vastuun päätöksistänne nuorille?

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Uudessa Suomessa. Voit lukea sen alkuperäisen version klikkaamalla tästä (avautuu uudessa ikkunassa).

Nuorelle koronakriisin seuraaminen on ollut monella tapaa omalaatuinen kokemus. Yhteiskunta on joutunut taipumaan taudin ehdoille ja keskittymään yksinomaa vahingonhallintaan. Kriisin alussa vallinnut yleinen tietämättömyys siitä mitä tapahtuu seuraavaksi ja arkielämän radikaali muutos on varmasti ollut monelle raskasta. Onneksi toistaiseksi koronarajoituksia ollaan vähennetty ja elämä on siirtymässä kohti normaalia. Seuraukset tästä kriisistä tulevat kuitenkin jatkumaan vielä pitkään.

Marinin hallituksella on kova työ edessä, sillä hallituksen täytyy nyt ratkaista koronakriisistä aiheutuvat yhteiskunnalliset ja etenkin taloudelliset ongelmat. Hallitus on pyrkinyt ratkaisemaan koronan taloudellisia seurauksia esimerkiksi 15 miljardin euron elvytyspaketilla turvatakseen yritysten toimeentulon kriisiaikana. Valtionvelka.fi-sivuston mukaan toukokuun loppuun mennessä Suomen valtiolla on jo 123,1 miljardia euroa velkaa. Vuoden 2019 lopussa velkaa oltiin otettu 106,3 miljardia euroa, jolloin näiden välinen erotus on 16,8 miljardia euroa, joka on ehditty ottaa tänä vuonna velkaa. Tästä herääkin vain yksi kysymys; Millä ja vielä tarkemmin, keidenkä rahoilla velkarahat maksetaan? Käytännössä kaikki velanotto on taloudellisen vastuunkannon siirtämistä tuleville sukupolville, sillä velkojen takaisinmaksu on pitkäjänteisesti ja usein velanmaksu tapahtuu lisävelan otolla. Mielestäni tässä nousee esille hyvin tärkeä kysymys päätöksenteon oikeudenmukaisuudesta. Ei voi olla oikeudenmukaista, että hallitus siirtää vastuun kaikista päätöksistään miljardilaskun muodossa ikäpolville, joilla ei edes ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon äänestämällä.

Hallituksen kuuluu kehittää ratkaisuja nykyiseen tilanteeseen, jotta vastuu kriisistä ei jäisi vain tulevien sukupolvien harteille. Tämä vaatii sitä, että päätöksenteossa keskityttäisiin kestävän talouden luomiseen ja Suomen kroonisesti alijäämäisen budjetin tasoittamiseen. Talouden saaminen kestävälle pohjalle on ajatuksena hyvin yksinkertainen. Valtion tarvitsee joko kasvattamalla tulojaan, tai vähentää menojaan. Marinin vasemmistohallitus tulee ideologisista syistä vastustamaan menoleikkauksia kaikin keinoin, jolloin jääkin enää yksi vaihtoehto eli tulojen kasvattaminen. Käytännössä hallitus voi lisätä tulojaan vain verotuksen kautta, eli laajentamalla nykyistä veropohjaa tai korottamalla nykyisiä veroja. Veropohjaa laajentaakseen sosiaalidemokraatit ja vasemmisto ehdottaneet nykyisessä verojärjestelmässä oleviin aukkoihin. Tällä hetkellä eniten puhutaan ulkomaisiin rahastoihin puuttuvasta lähdeverosta ja listaamattomien yritysten osinkoverojen supistamisesta. Kuitenkin uusilla veroilla voi olla suuriakin seurauksia rahamarkkinoilla ja esimerkiksi talousosaajat ovat jo ennakoineet, että lähdevero saattaa aiheuttaa ongelmia eläkerahastoille, joka voisi vaikeuttaa Suomen tulevaa eläkepommia.

Verotuksesta löytyviä aukkoja vielä tärkeämpänä hallituksen tehokkain keino saada lisätuloja olisi laajentaa veropohjaansa hankkimalla lisää veronmaksajia työllisyystoimilla. Rinteen hallituksen työllisyystoimien ”suunniteltiin” alkavan vuoden 2020 alussa. Kuitenkin vielä joulukuussa 2019 Antti Rinne sotkeutui postikiistaan, joka johti hänen eroonsa. Rinteen hallituksen perijäksi noussut Marinin hallitus siirsi työllisyystoimia jälleen kauemmas kesään selityksenään, ettei hallitus halua vaikeuttaa työmarkkinakevättä. Kesä on tullut, eikä työllisyystoimista ole kuulunut. Kaikessa kohtuullisuudessa, hallituksella on taatusti ollut kädet täynnä koronakriisin seurauksesta, mutta työllisyystoimien käyntiin saamisen kuuluisi olla hallituksen ensimmäinen prioriteetti talouden elvyttämisessä, jos kriisin aikana otettu lisävelka halutaan maksaa takaisin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että aikeita merkittäviin työllisyyttä edistäviin rakenneuudistuksiin tai muihin työllisyyttä edistäviin toimiin ei ole, jolloin jääkin kylmä vaikutelma siitä, ettei hallituksella ole oikeasti suunnitelmaa sille, että mitenkä koronakriisissä otettu velka tullaan maksamaan. Nuorena, joka joutuu kärsimään täysimittaisesti valtion heikon taloudenhoidon, herääkin vain yksi kysymys. Marinin hallitus, miksi siirrätte vastuun päätöksistänne meille nuorille?