Ruotsinkieliset palvelut ovat velvollisuus Länsi-Uudellamaalla

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on virallisesti kaksikielinen, mikä tarkoittaa lainsäädännön näkökulmasta selvää velvoitetta tarjota palvelut tasavertaisesti sekä suomeksi että ruotsiksi. Tämä ei ole pelkkä suositus tai tavoitetila vaan konkreettinen velvollisuus, jonka toteutumisesta alueen päättäjät ovat vastuussa.

Viime aikoina hyvinvointialue on joutunut tekemään kipeitä päätöksiä talouden tasapainottamiseksi. Keskustelu Lohjan synnytystoiminnan tulevaisuudesta ja muista mahdollisista palveluiden leikkauksista on herättänyt ymmärrettävästi huolta alueen asukkaissa. Näistä vaikeista tilanteista huolimatta on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että kielilainsäädännön velvoitteista ei tingitä. Päättäjien vastuulla on varmistaa, että palvelurakennetta uudistettaessa kielellisiä oikeuksia kunnioitetaan kaikissa tilanteissa.

Erityisen huolestuttavaa on kehitys, jossa palveluita keskitetään entistä enemmän Espooseen. Vaikka keskittämisellä voidaan saavuttaa kustannustehokkuutta, on vaarana että ruotsinkielisten palveluiden saatavuus heikkenee etenkin alueilla, joissa ruotsinkielinen väestö on lukumäärältään pienempi mutta prosentuaalisesti merkittävä. Palveluiden keskittäminen ei saa johtaa tilanteeseen, jossa ruotsinkielinen asukas joutuu hakeutumaan kauemmas saadakseen palvelua omalla äidinkielellään.

Kielellisten oikeuksien toteutuminen edellyttää myös riittävää määrää ruotsin kieltä taitavaa henkilöstöä. Rekrytoinneissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota kaksikielisen henkilökunnan saatavuuteen, ja henkilöstölle tulisi tarjota mahdollisuuksia kehittää kielitaitoaan. Tämä koskee niin terveydenhuollon ammattilaisia kuin sosiaalipalveluiden henkilöstöä ja hallinnon työntekijöitä.

Ruotsinkielisten palveluiden turvaaminen ei kuitenkaan ole pelkästään lain sanelema velvollisuus – se on myös inhimillisesti oikea ratkaisu. Kun ihminen on haavoittuvassa asemassa tarviten sosiaali- tai terveyspalveluita, on ensiarvoisen tärkeää, että hän voi asioida omalla äidinkielellään. Erityisesti ikäihmisten kohdalla oman äidinkielen merkitys korostuu, sillä myöhemmin opitut kielet saattavat unohtua iän myötä.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen päättäjien on kannettava vastuunsa ja varmistettava, että kaksikielisyys ei jää vain juhlapuheiden tasolle. Ruotsinkielisten palveluiden saatavuus on turvattava kaikissa tilanteissa ja kaikilla alueilla – se on paitsi lain vaatimus myös kunnioituksen osoitus alueen historiaa ja kulttuuria kohtaan. Kaksikielisyys on Länsi-Uudenmaan vahvuus, ja sen tulisi näkyä myös käytännön palveluissa riippumatta siitä, missä alueen sisällä asukkaat elävät.